maanantai 24. elokuuta 2015

Ne käytännölliset Pietarin matkavinkit

Matkavinkeissä konkretia on kultaa. Eli siinä lomassa kun vaeltelette pitkin pohjolan venetsian kanaalienn rantoja ja tunnustelette itse Pushkinin ja Dostoevskin henkeä historiallisessa maisemissa, ehkä näistä on apua!

kesakatu1
1. Taksi keskustaan Suomen asemalta maksaa 300 ruplaa. 
Sellaisena nyrkkisääntönä. Kuskit pyytävät aina vähintään tuhat. Aseman ulkopuolella olevat taksit ovat pimeitä ja vaikka auto olisikin sinänsä taksifirman palveluksessa, hinnat neuvotellaan. Mittareita ei ole, eli kysy. Puhelimella tilattu, virallinen taksi maksaa noin 300 ruplaa. Sanon omille vierailleni ehdottomaksi ylärajaksi 500 ruplaa ja sekin on paljon.

2. Tilaa ravintolassa vettä vain jos sitä oikeasti haluat.
Koska pullovesi on kallista. Se maksaa yleensä saman verran kuin kokis tai joskus jopa olut. Monet tilaavat ravintolassa vettä koko pöytäseurueelle, automaattisesti. Sitten ne Pellegrino-pullot ovatkin laskusta puolet.

kesakatu2 3. Juo alkoholia kadulla paperipussista. 
Alkoholin nauttiminen on kiellettyä julkisilla paikoilla. Paitsi jos oluen päällä on paperipussi (koska eihän se sitten välttämättä ole alkoholia ollenkaan. Venäläiset ovat käytännöllisiä!). Joitain oluita saa ostettua valmiiksi paperipussissa,  muutoin kioskit myyvät niitä muutamalla ruplalla. Kiinnijäämisen riski on toki pieni, mutta jos pienellä vaivalla voi välttää kohtaamisen poliisin kanssa, minusta se kannattaa.

4. Laita jalkaan hyvät kengät.
Ei kun oikeesti. Tiedättekö, kuinka pitkiä nää korttelinvälit on? Pitkiä! Täällä kävellään.

5. Pidä käteistä mukana.
Korttimaksaminen onnistuu jo nykyään lähes joka paikassa. Jopa metrossa! Mutta kyllä täällä silti käteistä kuluu. En suosittele vaihtamaan rahoja Suomessa ja junassakin vain taksimatkan varalle. Muutoin rahat kannattaa vaihtaa vasta paikan päällä. Kuitenkin omasta mielestäni helpointa on nostaa käteistä automaatista. 24h pankkiautomaatteja löytyy keskustassa lähes jokaisesta talonkulmasta pankkien tuulikaapeista. Itse en maksa mitään nostaessani käteistä suomalaiselta tililtäni, mutta yleensä kertanosto maksaa muutaman euron.

kesakatu7 6. Tiedä, mitä kahvia tai olutta haluat. 
Suomessa kaikki tietävät, mitä haluat kun huikkaat tiskin yli "kahvi"(yksi kupillinen sitä pannussa seissyttä kitkerää suodatinkahvia, kiitos) tai "olut" (puolen litran tuoppi halvinta vaaleaa lageria, kiitos). Eli ruokalistasta ne selviävät.  Tai kysymällä.

7. Vaadi asiakaspalvelua.
Ei, se tarjoilija ei tule luoksesi oma-aloitteisesti. Eikä baarimikko kysy sinulta, mitä saisi olla vaikka kuinka paljonpuhuvan näköisenä kuikuilisit häneen päin. Koska ei ne työt tekemällä lopu ravintolassakaan. Siispä, mikäli tarkoitus poistua puljusta alle neljän tunnin(ruokittuna ja tai juotettuna): huido ja pyydä heitä tulemaan luoksesi.

8. Kysy kassajonossa muilta kaupan alennuskorttia.
Kanta-asiakaskortit ovat Venäjällä suosittuja. Ja usein niiden haltioille tarjotaan merkittäviäkin alennuksia tai sitten ostaminen kaupasta kerryttää alennusprosenttia kortinhaltijalle. Eli, jos tuote on alennuksessa, mutta kortti uupuu, on aivan normaalia toimintaa huutaa vaikka koko kassajonolle "U kogo nibud jest karta magazina?" (onko kenelläkään kaupan korttia?) Ja aina jollain on. Näin olen säästänyt sievoisia summia rahaa.

kesakatu5

torstai 20. elokuuta 2015

Usta k ustam

usta1
usta2
Ostinpas tässä ensimmäisen pietarilaisen muotiluomukseni. Usta k ustam (suom. huulet huulia vasten) on rehellisesti sanottua harvoja venäläisiä merkkejä, joiden suuntaan olen edes katsonut kahdesti. Kankaat ovat laadukkaita italialaisia ja värit ovat kauniita, murrettuja. Oma mekkoni on puoliksi villaa, puoliksi puuvillaa. Väriltään se on tummansininen ja materiaali on oikeasti paljon rouheampi kuin kuvat antavat ymmärtää.

Ensimmäisellä kerralla puin sen klassisesti. Näytän kuvissa vähän pieneltä poliitikolta. Ehkä seuraavalla kerralla yhdistän siihen lenkkarit ja pipon.

Mitäs tykkäätte?

http://www.ustakustam.ru/
https://instagram.com/usta_k_ustam/
https://www.facebook.com/ustakustam

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Varikkokäynnillä

spbkesa1

Pietari - Helsinki - Espanja - Helsinki - Pietari - Puola - Pietari - Nizhniy Novgorod - Pietari

Siinä noin lyhykäisyydessään tämän kesän (joka ei ihan noin btw ole vielä loppu vaikka sää sitä väittääkin) reittimatkailu. Puolassa minulta kysyttiin monta kertaa "olenko menossa kurssin jälkeen kotiin", millä tarkoitettiin oletettavasti Helsinkiä. Eikä ajatus sinänsä ole kaukana. Monille ulkomailla opiskelu on todellakin ulkomailla opiskelua. Sitten diplomi kourassa palataan kotiin. Kesät vietetään kotona ja silloin tällöin viikonloppuisin vieraillaan myöskin kotona. Suurin osa ulkomaisista opiskelijoista kaipaa kotiinsa, eikä maltta odottaa, että pääsee sinne takaisin. Opiskelu on väliaikaista, oli se sitten Erasmus-vaihto tai kuusivuotinen yliopistotutkinto.

Itse olen astetta käytännöllisempi. Minulle koti on Pietarissa, koska täällä ovat tavarani (vaatteet joka säälle, kosmetiikkani ja keittiö, jossa suurin osa ruuasta on minun). Minulle koti on sitä, ettei tarvitse elää matkalaukussa. Ja sitä, että tietää, missä päin lähikauppaa sijaitsevat kananmunat.
spbkesa3
Siksi, vaikka reittini olisi kuinka pitkä hyvänsä, palaan tänne aina varikolle. Latautumaan, vaihtamaan roipetta pesukoneen kautta takaisin matkalaukkuun.

Pietari on myös kesäisin ihanan rauhallinen. Vaikka aina silloin tällöin kutsun sitä myös tylsyydeksi. Kaikki ovat muualla. Koulukaverini ovat kotonaan kotikaupungeissaan ja ulkomaiset kaverini myöskin niinikään kotonaan kotimaissaan.

Vietän siis kesäisin huomattavasti enemmän aikaa itsenäisenä. Itsenäiseen kesänviettoon kuuluu auringonotto Pietaripaavalin linnoituksen rannalla, auringonotto ihan missä tahansa, mihin se sattuu paistamaan, mustikoiden ja metsämansikoiden osto mummoilta Vladimirskayan metroasemalta, kirjojen luku ja kodin siivous (jostain kumman syystä).
spbkesa2

Tämä on kolmas kesäni Pietarissa ja ehdottomasti niistä paras. Ehkä kysymys on tasapainoisesta suhteesta kesähulabalointitekemistä ja kesäpietaria.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Menossa

kesahesa1 Ensinnäkin valtava kiitos kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Olen lukenut ne (itseasiassa aika moneenkin kertaa) ja olen todella liikuttunut. Muutaman kyyneleenkin taisin niistä tirauttaa, KIITOS. Mitä olisinkaan ilman teitä! Vastaan niihin yksitellen, jahka ehdin, nyt on nimittäin vähän hoppu.

Lähden huomenna Puolan Poznaniin. Joku saattaa muistaa, että olen menossa ELSAn (=eurooppalaisten lakiopiskelijoiden yhteisö) kesäkurssille muun muassa opiskelemaan - muotioikeutta, tavaramerkkisuojia, tekijänoikeussuojajuttuja tms. Olen todella innoissani!

Vaikka jännittää kyllä... Lähden kaksi päivää ennen kurssia jo matkaan. Olen kyllä lennellyt yksin ja ollut ulkomailla vähän niin kuin "oman onneni nojassa" ennenkin, mutta eikai tätä jännityskutkutus koskaan täysin poistu. Mutta onneksi mulle selvisi JO viikko sitten, ettei Puolassa ole euroja (eurooppalainen yleissivistys 0)... Nään sieluni silmin, miten tämä asia olisi valjennut mulle vasta Poznanin lentokentällä: "Miten täällä voi olla näin kallista__????" 

Nyt sitä taas mennään iiiiiiiiik!!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Deal with it

yelo1
yelo2
yelo3
yelo4
Podin jonkin sortin blogi-identiteettikriisiä noin vuosi sitten. No okei poden sitä edelleen. Mitä enemmän kirjoitan Pietarista ja mitä enemmän blogiani luetaan juuri vain, koska kirjoitan Pietarista, sitä enemmän minua nolottaa postailla näitä muoti et sisustus plus naishömppäjuttuja. Että pitäisikös tätä tehdä niin sanottuna vakavasti.

Ja, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän mietin myös sitä minää, joka tulee käymään työhaastatteluissa ja rakentamaan juristiuraansa tai mitä uraansa ikinä, enkä näe tätä blogia osana sitä (suoraan sanottuna, minua saattaisi nolottaa sen esille tulo...) Koska ei fiksut akateemiset uranaiset voi kirjoittaa hömppää. (olen tainnut mainita tästä ennenkin, mutta jotenkin asia vaivaa minua)

Eihän sellaisia oteta vakavasti.

Ja nyt tässä äsken päätin, että damnit taidan tehdä ihan niin kuin just sattuu huvittamaan. Koska ei kyse ole siitä, miten joku muu saattaisi suhtautua mun harrastukseeni, vaan siitä, miten itse siihen suhtaudun. Hei olen Maria, olen juristi ja mulla on muotiblogi. (tai ihan mikä blogi vaan, ei saa nyt lokeroida, mutta kuulosti raflaavammalta).


Eli tässä teille päivän asukuvat.

top. mango / kimono. lindex / jeans. zara / shoes. hm

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Home is where I keep all my cool stuff

houm1
houm2

Olen viettänyt paljon aikaa ulkona. Osittain siksi, että kämppikset ovat muualla. Tympii jo nyt asua yksin... Muutama päivä oli kivaa, mutta ei sen enempää. Siksi olen vimmatusti pyrkinyt pois sisätiloista. Ja onnistunutkin siinä! Päässyt muun muassa IKEAan saakka raahaamaan lisää tavaraa sisälle! Jee!

Halusin jakaa muutamat kuvat seinien sisältä. Yllättyisitte jos tietäisitte, kuinka vähän kuvani kertovat asunnostamme. Mutta kun täällä asuu aina vuokralla ja vuokra-asunnot ovat pääsääntöisesti kalustettuja (kaikella neuvostoroinalla), lattiat ovat muovia ja seinät tapetoitu, tuntuu hyvältä pitää estettinen puoli kontrollissa edes kameran näytöllä. Sellainen pieni illusio.

Jotain pieniä suunnitelmia minulla on keittiön varalle. Lähinnä tavaroiden järjestämistä (lue: vuokraemännän tavaroiden änkemistä jonnekkin piiloon. Mitään ei koskaan voi kierrättää tai heittää pois ja siksi asunnot ovat kasvamassa umpeen). Olen ajatellut asiaa niin paljon, että nään siitä jo unia. Mistään pikkuremonteista on turha haaveilla, sillä minun ei anneta edes vaihtaa lamppuja itse.......... ja epäilen suuresti ryhtyisinkö muutenkaan moiseen remppailuun, vaikka siihen olisi mahdollisuuskin... laiskottaa jo ajatellakin maaleja sun muita.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Ekvator

stripe1 stripe2 stripe3 Ollaan päästy hiukkasen yli vuoden puolivälin. Ja muuten myös täällä opiskeluni puolivälin jee! Tein viime uutena vuotena lupauksia (ja toivomuksia, koska Venäjällä ei edes yritetä luvata mitään). Lupauksiani on tullut lunasteltua pitkin vuotta sellaisissa pienissä erissä - ne kun ovat sellaisia pitkän tähtäimen juttuja.

Eilen tuli sellainen fiilis,  että yksi lupaus jäi tekemättä. Vielä sellainen, jota kipeästi tarvitsisin. Päätin siis lanseerata uudenvuodenlupausten välivuosikatsauksen. Ja siten lisätä lupauksiini yhden uuden: SÄÄTÄÄ vähemmän! Tuntuu, että vuoden alkupuolelle on mahtunut ihan liikaa säätöä - siitäkin huolimatta, että tässä maassa säätö vähän niinkuin kuuluu asiaan. Mutta nyt tarkoitan vähän eri asiaa. Sellaista järjetöntä ja tyhmää räpiköintiä, josta syyttää voi vain itseään. Koska tämä mun lungi go with the flow ja pitää olla zen, ei voi tarkoittaa sitä, että unohtaa mennä kokeeseen (no en kyllä onneksi unohtanut mennä kokeeseen, mutta tärkeä juttu oli kuitenkin). Tai että ostaa lentoliput väärälle kuukaudelle. Tai liittää sähköpostiin vahingossa väärä tiedosto.

Alkaa kyllästyttää tämä yhteiselo kanssani, kun kokoajan on hakkaamassa päätä seinään. Eli tästä eteenpäin tarkista tarkista ja pentele tarkista vielä kerran.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Vegekahvila Ukrop

En itse ole kasvissyöjä, mutta hakeudun yleensä heidän seuraansa (tai he minun seuraani - ihan miten päin vain). Nimenomaan siksi Pietarin kasviruokapaikkoja on tullut koluttua hieman enemmänkin. Juuri niin. Ei tarvitse hairahtaa stereotypioihin tai vaipua epätoivoon kun kulmaruokalan täti ei tiedä, mitä kysymys "onko keitossa lihaa" tarkoittaa. (Vastaus "ei se ole lihakeitto - se on borshia" ei välttämättä kerro annoksen lihapitoisuudesta mitään). Kyllä kasvisruokailijakin pärjää Pietarissa!

ukrop6
Olen käynyt kahvila Ukropissa (suom. tilli) aiemmin monta kertaa Vasilinsaarella ennen kuin minulle selvisi, että isompi löytyy aivan kotini nurkan takaa! Nämä kuvat juuri sieltä, eli ulitsa Maratalta. Ja sitten tässä äsken luin vielä, että niitä löytyy kolmaskin aivan keskustasta. Ukropista löytyy siis kasvisruokaa, vegaanista sekä ihan raakaruokaa.
ukrop2ukrop10

Kyseisessä Ukropissa on kaksi kerrosta. Alakerros toimii ruokalana ja yläkerta kahvilana, jossa saa ihan oikeaa palvelua. En ole vielä testannut ruokalavaihtoehtoa, mutta se näytti myös hyvältä, jos on esimerkiksi kiire töihin tms. Omista lemppareistani voisin suositella kesäkurpitsaspagettia kermalla ja juustolla, falafelia ja tattarinuudeliin tehtyä wokia. Vaikka yhtäkään huonoa annosta ei ole tuolla tullut vastaan.
ukrop9

ukrop7
ukrop1

Kafe Ukrop
Marata st.23/ 
Malaya Konushennaya st.14/ 
7th line 30

http://www.cafe-ukrop.ru/
https://instagram.com/cafeukrop/

maanantai 29. kesäkuuta 2015

On the other side

toisellapuolella

Kesä.
Vitsi nyt se alkoi.

Sessija - tuo tenttikausi. Hyvin epähumaania touhua. Siinä oppii itsestään hyvin paljon. Kun on kuukauden tykittänyt kokeesta toiseen, alkaa aivot olemaan aikamoista hattaraa. Viimeiseen, yhdeksänteen, tenttiin valmistautuessa oli kyllä niin tunteet kuin kroppakin aivan turta. Mutta loppui se sitten kumminkin.

Viikon päästä viimeisestä tentistä alkoi palautua ihmismäinen olo. Ensimmäiset vuorokaudet kuluivat kuin talviunta nukkuessa. Sitten karkasin taas Moskovaan, stimuloimaan aivojani uusilla ärsykkeillä - muun muassa karaokella, näyttelyillä ja runsaalla kävelyllä. Nyt muutaman päivän joogattuani vartalo alkaa taas pikkuhiljaa tajuta olevansa muutakin kuin kulkuväline pääni siirtämiseen paikasta toiseen.

Nyt haluan ULOS!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kattosynttärit

kattosyndet1

Mietin pitkään, mitäs kirjoittaisin tästä. Sitten ajattelin, että pidetään lyhyenä ja jaetaan se oleellinen. Eli Vasjan synttärit ateljeen katolla. Söimme hyvin. Päivänsankari sai lahjaksi muun muassa ilmakiväärin ja pikkufiguurit kaikista lempijalkapallonpelaajistaan. Puhuimme paljon ja nauroimme. Ammuimme ilmakiväärillä ensin maaliin (ja sitten siihenhän se meni, että toisiamme), lennätimme katolta paperilennokkeja, joissa oli avunpyyntö, ja limbosimme.

On hyvä olla vielä lapsi.
kattosyndet4
kattosyndet3
kattosyndet2
kattosyndet6
kattosyndet5
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<