maanantai 18. toukokuuta 2015

Viimeaikoina olen

image2

- Pessyt huoneeni ikkunat ja imuroinut siinä samalla puoli kiloa Pietarilaista katupölyä niiden väleistä
- Tehnyt havainnon, että ikkunoiden talvitiivisteitä ei kannata repiä ennen kesää. Nyt jäätyy huoneessa sormet kun nakutan tietokonetta
- Missannut tämän kevään ravintolapäivän ja museoiden yön kun istuin kotona tihrustamassa tietokoneen ruutua
- Tuijottanut koekalenteria niin että päätä särkee
- Kuunnellut huonoja uutisia palautetuista tehtävistä
- Raahautunut kuulemaan tuomiota kurssityöstä
- Saanut tämän vuoden kurssityöstä viis! (erinomainen)
- Kiljaissut professorille JEEEEEI kun kuulin saaneeni kurssityöstä viis.
- Juossut ympäri yliopistoa keräten erilaisia papereita hakeakseni erilaisille kesäkursseille
- Päässyt kesällä englanninkieliselle lakikurssille Poznaniin Puolaan! (Teema: Fashion Law + New Media (Intellectual property rights)). Harkitsin about puoli sekunttia kaikkia muita ns fiksuja kursseja, mutta sitten totesin olevani vielä liian nuori ottamaan itseni vakavasti. Pitäähän ihmisen tehdä valintoja sen mukaan, mitä haluaa tehdä. Eikös vaan?
- Ihastunut kaupassa myytäviin tomaatteihin - ne maistuvat talven jälkeen taas tomaateilta!
- Haistellut Pietarin kevättä. Se tuoksuu muuten syreeneiltä Bolshoi prospektilla, kalalta, jota myydään metron ulkopuolella ja mummojen myymiltä kukkasilta
- Ajatellut, että kyllä tämä vielä tästä

Nousujohteista!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ruokavaihtoa

Eli mitä tuotteita roudaan rajan yli -

Aika vähän mitään, koska Pietarista saa kuitenkin lähes kaikkea samaa kuin Helsingistäkin. Jos haluaa lukea vielä Suomenkielisiä tekstejäkin, Prismasta saa karjalanpiirakoita sekä tuoreena että pakkaseen. Että ruoan puolesta paljon eksoottisempaa olisi asua vaikka Ranskassa.

Suomesta Pietariin
lainaruoka2 Paapähkinävoita (sitä saisi kyllä täältäkin, mutta ei tätä merkkiä heh), chilikastiketta (harvoin - on riittoisaa), Clipperin teetä (maksaa täällä hirveitä summia), mysliä (en oikein pidä mistään muusta myslistä kuin tästä, niissä on niin paljon lisättyä sokeria tai vähän heldelmää), nenäsumutin (ei itselleni itseasiassa vaan kaveri pyysi mutta jotenkin se nyt jäi tuonne), Barebar raakapatukoita (Voisin syödä näitä loputtomiin...tykkään näistä varmaan enemmän kuin suklaasta....), kaura- ja manterimaitoa (myös halvempaa Suomessa ja jos totta puhutaan olen vasta nyt kokeillut näitä - jotain uutta hipsteriruokaa pitää aina raahata mukana hihi). Kuvasta puuttuu: juustoa (toin sitä jo ennen pakotteita. Syy taas, yllätys yllätys, hinta. Vuohenjuusto nyt vain sattuu olemaan halvempaa Helsingissä) ja täyttä ruista oleva leipä (kyllä täältä jotain reissumiestä saa, mutta haluaisin sitä tummaa ja kovaa, jota joutuu hampailla vähän repimään, että saa palan irti).

Pietarista Helsinkiin (Hengailen Helsingissä niin lyhyitä aikoja, etten yleensä vie ruokaa mukanani), mutta kuvittelin, mitä voisin tulevaisuudessa joskus roudata täältä.
lainaruoka1 Kuivatut hedelmät ja marjat (kuvassa puolukat näyttävät rumalta, mutta aij että ovat hyviä, myös uzbekistanilaiset puolikuivatut aprikoosit ovat ihania, ja halvempia kuin Suomessa), kokonaan tattarista tehdyt riisikakut ja itse tattari (Miten olenkaan elänyt ilman tattaria? Ihan parasta. Ja ihan sairaan terveellista. Eikä maksa täällä käytännössä mitään. Ja sitä saa ihan joka paikasta. Syön sitä yleensä tomaatin ja chilin kanssa), pähkinät (olin taas saada sydänkohtauksen, kun näin, paljonko pähkinät voivat maksaa Suomessa..) Kuvasta puuttuu ainakin: venäläinen skumppa (loistava hintalaatusuhde) ja varmaan paljon muutakin. Eipä vain vielä ole tullut tilanne vastaan.

torstai 14. toukokuuta 2015

Että ei unohtuisi



Kuvat syksyltä 2013.

ÄRRRGHH.

Pitää tulla nyt purkamaan tämänhetkinen agressio ja suuttumus tänne. Ettei se unohtuisi osana jälkeenpäin kirjoittettua historiaa. Ai mitäkö tarkoitan? No sitä kun jälkeenpäin muistellen tarinat ovat muuttuneet niin paljon, etteivät ne enää muistuta alkuperäistä kokemusta.

Esimerkiksi minulta kysytään usein Oliko sitä venäjää vaikea oppia? Ja yleensä vastaan, että koulussa kyllä, mutta tänne muuttaessa eeeeeeeeei :):). Syyskuussa vuonna 2012 saapunut täysin mykkä  venäjänkielisten tilanteiden sivustaseuraaja muuttui maalis-huhtikuuhun mennessä hyvinkin kielitaitoiseksi olennoksi, joka kykeni jo hoitamaan kaikki asiansa itse ja omaamaan täysin venäjänkielisiä kavereita.
Eihän se nyt kovin hankalaa ollut........!

Jaa eipä!

En vain enää muista siitä mitään. Miltä tuntuu ahdistua kun tuntemattomat ihmiset tulevat puhumaan ja hymähtelet vain vaivaantuneesti, yrittäen olla jäämättä kiinni, että et tosiassa ymmärrä siitä juuri mitään? Ja jäät siitä vielä kiinni jonkun 15 minuutin jälkeen, mikä on sitten taas jo noloa. En myöskään enää muista mitään siitä ärsytyksestä, kun ymmärrät kyllä, mutta puhuminen on kankeaa. Ja ihmiset suhtautuvat kielitaidottomaan kuin lapseen. No onhan se loogista: kun ei se puhu niin sille pitää lässyttää. Jäätävää. Onneksi se on ohi. (Muistin vielä jotain, mutta täytyi kyllä pinnistää)

Elikkäs. Olen saanut tässä viimepäivinä varmaan 15 mentaalista itkupotkuraivaria tämän opiskelun kanssa. Jos joku antaa mulle vielä jotain tehtävää, saatan oikeesti pimahtaa. Mulla on seuraavalle viikolle tuntiohjelma. En tiedä, mistä nää sai päähänsä, että opiskelijalla on enemmän tunteja vuorokaudessa kuin 24? Tai viikossa enemmän päiviä kuin 7?

Kun kaikki lähipäivät (ja yöt) on jo muutenkin pakattu täyteen opiskelua (ottaen huomioon, että istun pääsääntöisesti muutenkin yliopistolla 10-21 kuusi päivää viikossa, sellaisella väljällä aikataululla), nuo päättävät että hei, lisättiinpäs teille vielä kirjallisia tehtäviä tuonne nettiin ja pidetääs tässä enskerralla sellainen hauska ylimääräinen koe! Haluan itkeä ja kiljua ja repiä jotain riekaleiksi hampaillani. Juosten ympyrää. Ja kaikki samanaikaisesti.

Ja kun ne kokeet alkavat ensi viikon lopussa. Ja muistutan, että läpipääsemättömyys johtaa yliopiston ulko-ovelta takaisin allegroon. Opiskelu olis muuten tosi kivaa, mutta professorit kiusaa. Että tavataan sitten kokeiden jälkeen heinäkuussa.

Ja kerron tämän kaiken siksi, etten sitten muutaman vuoden päästä sanoisi Ai lakiopiskelu Pietarissa? Eeeeeeeeei, sehän oli PEACE OF CAKE! :):):)

torstai 7. toukokuuta 2015

Helsinkiläistä eksotiikkaa

Kalpaten kävi bloggaajalle, joka kameransa Helsinkiin unohti. Täytyy löytää joku ystävällinen sielu, joka haluaisi toimittaa sen allekirjoittaneelle. Mutta sitä odotellessa täytyypi tyytyä kännykkäkuviin.

helsinkip1
Oltiin siis venäläisten kavereideni kanssa Helsingissä vappuna. Vaikkakin oikeastaan vasta vappupäiväksi ehdittiin. Kaupunki oli ihanan vihreä ja täynnä kukkia ja ullikseltakin löytyi tuttu jos toinenkin! En jättänyt kuitenkaan meitä säiden armoille, joten varmuuden vuoksi istuimme vappubrunssilla Mille Mozzarellessa (kuva jäi ottamatta---- Taisi väsyttää todella paljon että unohdin valokuvata ruokani heh heh). Mutta ehkä kuvat kertovat puolestaan, että hyvin perinteisissä merkeissä meni vappu, vaikka seuralaisille se olikin ensimmäinen.

helsinkip2 Muulle ajalle keksittiinkin sitten tekemistä (vaikka suurin osa mun hienoista missä syödään-suunnitelmista menikin uusiksi, koska kaikki ne paikat olivat kiinni, yllätys yllätys) Mutta ei kukaan sentään nälkäiseksi jäänyt.

Nähtävyyksistä kolusimme Kiasman, (Olin vähän pettynyt näyttelyihin. Lukuunottamatta sitä muotokuvaosiota Face to Face vai mikä sen nimi oli.) Mannerheimin kotimuseon (venäläisten suosikkisuomalaishahmo heti Ville Haapasalon rinnalla, koska ketään muita kukaan ei edes tiedä), hotelli-Tornin näköalatasanteet ja vessat ja Kaffaroastery. Oli niin paljon muutakin ohjelmaa, ettei paljon nähtävyyksiäkään tarvittu.helsinkip3Kiasman palauteseinä oli ihan mahtava. Olisin halunnut varastaa tuon "hyvähyvähyvä"-palautteen ja tehdä siitä sellaisen simppelin motivaatio&hyvänmielentaulun huoneeseeni. Mutta sitten ajattelin, että sivistyneenä kansalaisena jätän sen ilon myös muiden silmille.

Kummallekaan pojalle Suomen reissu ei ollut läheskään ensimmäinen, joten luonnollisesti monet suomalaiset jutut olivat hyvin tuttuja.

Venäläisillä on usein sellainen mielikuva, että Eurooppa on vain ihana, vapaa ja liberaali, ja sitten minulta kysytään vähän kuin henkilökohtaisesti loukkaantuen, miksei täällä kaikki olekaan kivempaa. Miksi kaupat ja baarit menevät niin aikaisin kiinni, miksi aukioloaikoja pitää ylipäätäänsä rajoittaa lailla, miksi baareihin pitää jonottaa, miksei niissä ole kaikille istumapaikkoja, miksi niin monissa baareissa on ikärajoja (myös konkreettisesti, miksi yli 20-vuotiaat heitettiin ulos puolityhjästä baarista kun kello löi 22), miksei aletuotteita saa palauttaa tai vaihtaa, miksi pidämme taiteena sitä, että valokuvassa miehen karvainen pylly on puettu rintaliiveihin (pojat hirnuivat tälle julisteelle kadulla ainakin 15 minuuttia). Ja myös heitä kiinnosti, miksi mielestämme on hyväksyttävää juoda hautausmaalla (siis Ruttopuistossa)... :---D

No se on sellaista suomalaista eksotiikkaa vain!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Saako vielä puhua hömppää?

homppaa9
Tuli tässä mieleeni, saako täällä blogissa enää hölöttää ihan päättömiä? Ehdin tässä jo hetken ahdistua, tuliko blogistani nyt ihan "Pietari-blogi". Hitsivie. Ei huvittaisi kokoaikaa jauhaa tästä kaupungista tai sen sellaisesta. Oliskos sellainen niin kauhean paha juttu? En pidä elämääni täällä nyt yleisesti ottaen yhtään sen mielenkiintoisempana, kuin mitä se saattaisi olla jossain muualla. Sitä, että lipputäti kysyy bussissa, oletteko maksaneet matkan ja sanot, että joo.

Lätkäisimpäs tähän ihan satunnaisotannalla valitun kuvasetin ihan teille :) Olin myös juuri toivottamassa hyvää maanantaita kaikille, mutta sitten alitajuntani huomautti, ettei taida olla enää maanantai. Hyvää tiistai-iltaa siis!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kiireitä kiireitä

meh11 meh12
Hyvää perjantaita kaikille! Kohta viikko loppuu täälläkin, mikä on hyvä, koska en ollut aivan varma, selviäisinkö siitä hengissä. Nyt on opiskelussa sellainen vaihe päällä, että kaikki työt pitäisi palauttaa, kaikki kertaamattomat asiat koko keväältä alkavat painaa niskassa ja tenttikausi alkaa jo pikkuhiljaa häämöttää horisontissa. Kiireistä siis pitää.

Ja oli hyviä ja huonojakin uutisia. Eilen tulivat tulokset rikosoikeuden yleisen osan tentin komissiosta. (Niille, jotka eivät ole lukeneet tätä blogia kovin pitkään, tämä oli varmaan hepreaa, mutta kerrattakoon, että se oli siis toinen uusintatentti, josta läpipääsemättämöt potkaistaan yliopistosta pellolle). Oikea komissio oli siis jo alkukeväästä, mutta tämän kokeen osallistujat olivat kipeitä koepäivänä, jolloin sitä siirrettiin heidän osaltaan yli kuukaudella.

Onneksi, yksi parhaimmista ystävistäni pääsi kokeen läpi (vaikka hilkulla olikin, täytyy myöntää)... On kammottavaa pelätä ystävänsä puolesta. Venäjä on niin valtava maa, että jos toinen palaa kotiinsa yli 9 lentotunnin päähän, voitte kuvitella, kuinka usein sitä sitten tavataan.

Huonommin kävi toiselle kaverilleni. Hän ei päässyt koetta läpi. Näin ei tietenkään saisi sanoa, mutta huojennuin ehkä hieman. Ei nimittäin ole myöskään miellyttävää katsella kun jollekin koko opiskelu on pelkkää selviytymistä, hampaiden kiristystä, eikä tuota kuin kyyneleitä ja tuskanhikeä. Poika on nippa nappa 19-vuotias ja uskon todella, että hän löytää itselleen sopivamman alan tai yliopiston. Sääli vain. Hänkin lähtee kotiinsa Jakutskiin (tai armeijaan). Ei voi kuin toivoa, että tapaamme vielä.

Eipä tuolle enää mitään voi - niin se elämä vaan heittelee. Mutta allekirjoittanut ei ole lähdössä minnekään. Paitsi lauantai-iltana kirjastoon.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mikä Pietarissa on paremmin kuin Helsingissä?

Ajattelin, että kokeillaas kaiken tämän synkkyyden keskellä vähän erilaista vinkkeliä :)
spb1
Taksit 
Miten taksin tilaus siis toimii? Ensin soitat taksifirmaan, kerrot mistä haluat ja minne (ja milloin, tilaan yleensä kaikki taksit etukäteen ihan vaan koska voin). Taksifirma kertoo samantien paljonko kyyti maksaa. Ja arvioidun odotusajan (yleensä 5-15min). Odotellessasi saat tekstiviestin, jossa lukee, mikä auto sinulle on tulossa, mitä väriä, rekisterinumero, kuskin nimi ja metrin tarkkuudella auton etäisyys ja saapumisaika. Kun taksi kurvaa paikalle saat sekä tekstiviestin, että automaattisoiton, että auto on odottamassa. Eikä kuski ei laita mitään mittareita juoksemaan, eikä lisähintaa tule (jos ei odotuta yli kymmentä minuuttia eikä yleensä silloinkaan). Kun hyppäät kyytiin kuljettajasi tietää jo, mihin ollaan menossa. Teknisesti tämän toteuttaminen Helsingissäkin olisi pikkujuttu, ihan noin btw.
spb2
24h ruokakaupat 
Vaatiiko tämä hirveästi perusteluja? Kysymys on siitä, kuinka usein sitä nyt oikeasti tarvitsee mitään ruokakaupasta keskellä yötä. No---- Yllättävän usein! Varsinkin Helsingissä, kun lähikauppa menee kiinni kello 23. Ja nälkä tulee tasan 23:05.  
spb3
Liikennevalot, joissa on sekunttikello
Okei tämä on ehkä tätä "Maria on neuroottinen omituisista jutuista" osastoa, mutta siitäkin huolimatta haha. Muistan vaan kun silloin joskus matkalla kouluun olivat ne yhdet liikennevalot, jotka aina kääntyivät yhtäkkiä punaisiksi ja siten käynnistivät perhosefektin, jonka takia myöhästyin kaikista muistakin liikennevaloista ja täten myös bussista ja sitten olinkin jo myöhässä koulusta. Muutoinkin on inhottavaa lähestyä vihreitä valoja... Pitäisikö nopeuttaa askeleita, että ehtisin varmasti vai ehtisinkö sittenkään vai pitäisikö tarkoituksella madella ja päättää että menen seuraavista TAI NYT JUOKSEN ei hemmetti nyt se vaihtui. Pietarissa ei tarvitse stressata - tiedät vaihtumiset ja kestot sekuntin tarkkuudella. Voisko joku kehittää tälle vaikka Suomeen jonkun puhelin applicationin?  
spb4
Alkoholin käyttö 
Monet varmasti tietävätkin, että venäläiset juovat aina vain ruoan kanssa. Me yleensä tilaamme baarissa oluen kanssa grenkejä (paistettuja ruisleipätikkuja juuston ja valkosipulin kanssa). Muutamat ystäväni ostavat jopa 50 gramman kokoisen pussin pähkinöitä oluen kanssa (vaikka sehän on ihan säälittävä koko hintaansa nähden), mutta hei - ilman ruokaa ei juoda. Kuitenkin kaikesta, mitä olen täällä ystävieni ja tuttavieni kanssa viettänyt aikaa, kiteyttäisin sen näin: Venäläiset juovat kun on hauskaa, eikä siksi, että olisi hauskaa. En ole koskaan kuullut täällä sellaisiä banaaleja lauseita kuin "tänään vedetään perseet" tai "huomen ollaan sit ihan naamat"... Täällä alkoholi ei ole uskonto, eikä siitä tarvitse puhua kokoaikaa, eikä jokainen auringon pilkahdus tarkoita viinilasillista mattolaiturilla. En sanoisi että täällä aina juotaisiin yhtään sen vähempää (pääsääntöisesti kyllä), mutta ainakaan siihen ei suhtauduta fanaattisesti. Eikä ketään ihmetytä, jos joku ei juo. Monet tytöt eivät juo ollenkaan tai sitten vain "Chut chut" (ihan pikkuisen). Meidän piireissä juhliin ostetaan aina kaikille yhteiset juomat tai sitten toimitaan nyyttäri-periaatteella, mutta siltikään kukaan ei panttaa omia juomia
spb5

Huh. Olipas se vallankumouksellista! Ja ymmärrätte varmaan, etten ole tekemässä myöhemmin vastineeksi listaa asioista, jotka ovat Helsingissä paremmin... Tulisi vain todella tylsä ja pitkä lista ;)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Huomaamatta

vesna1 vesna4
Joku ruokki puluja räppänästä
vesna2
Milloin kaikki pensaat puhkesivat nupuille hiirenkorville? Olen tosissani! Milloin se tapahtui? Tämä menee samaan kategoriaan kuin syksyllä kun huomaat lehtien olevan keltaisia vasta kun ne ovat kaikki sellaisia. Ihan kuin joku olisi napsauttanut sormiaan ja a vot.

Ei tässä muuta. Halusin vain tulla jakamaan tämän kevätfiiliksen. Keväisin tuntuu, että kaikki (niinkuin nuokin pensaan oksat) kurkottavat kohti valoa, lähemmäs kesää.

Muuten tuli tässä mieleen - olen menossa vapuksi Helsinkiin kahden venäläisen ystäväni kanssa. Molemmat ovat nähneet jo kaikki perusnähtävyydet (venäläiset RAKASTAVAT nähtävyyksiä !), että mihis niitä sitten muuten veis? Tietääkö kukaan kiinnostavia näyttelyitä tai muuta sellaista hauskaa? :) Mitä te näyttäisitte?

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Korostetun vaarallisuuden lähde


Korostetun vaarallisuuden lähde (источник повышенной опасности) on Venäjällä juridinen termi, jolla tarkoitetaan sellaista esinettä, jolla on suurempi mahdollisuus aiheuttaa vaaratilanne - klassisena esimerkkinä toimii auto. Käytännössä sen merkitys liittyy vahingonkorvausvastuuseen, mutta koska haukottelen jo itsekin, palaan aiheeseen.

Tässä on siis uusi bodum-merkkinen termarimukini. En taida olla koskaan ennen omistanut yhtäkään oikeasti toimivaa mukia ennen, sillä onnistuin toissapäivänä polttamaan kieleni pahasti. Ja pärskäisin tulikuumaa teetä ympäriinsä bussissa.

Että makuaistin palautumista odotellessa täällä näin... Kieli on vieläkin hellänä, joten olen viettänyt pari päivää vegetariaanisella raakaruokavaliolla (kaalisalaattia nams!), jossa kaiken ruuan täytyy olla vähintäänkin todella haaleaa (en tiedä, onko sellaista lämpötilaan liittyvää ruokavaliota vielä virallisesti olemassa, mutta kohta on kumminkin).

Kuten huomaatte, vauhtia ja vaarallisia tilanteita täällä itärajan takana. Tuohon mukiin tarvitsisi kyllä todellakin sellaisen jenkkityylisen suojaa itsesi itseltäsi idioottivarman tarran: "Varoitus! Mukin sisältö todellakin SÄILYY kuumana! Älä juo, ennenkuin olet varma, ettei se enää kiehu!" Todella vaarallinen kapistus. 

Ja kukaan ei siis maksanut tästä(kään) postauksesta yhtään mitään :)

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Uroitöitä

Tässä on kuva parin viikon takaa. Olen sittemmin todennut sen epäonnistuneeksi ainakin muutamaan otteeseen ja jättänyt julkaisematta. Mutta nyt kun katson, enää keksi, mikä siinä olikaan vikana. Julkaisen sen nopeasti ennen kuin muisti palaa!

Yksi tämän kevään uratyö on jo takana päin! (enkä puhu noista edellisen postauksen pallovaloista, jotka asensin viime yönä... vaikka mitäs tässä vähättelen omaa aikaansaamistani - kaksi urotyötä siis). Palautin tänään nimittäin tämän vuoden kurssityöni, ja haha, vielä kaksi päivää etuajassa! Whaaaat. Hyvä kun tunnistin itseäni peilistä sen jälkeen.
Eikä siitä työstäkään tullut mielestäni lainkaan hullumpi. Tutkin sitä, miten ja millä perustein Venäjällä blokataan internet-sivustoja. Yllättäen se parikymmentä sivua aiheesta ei ollutkaan niin paljon. Ja koska itsehän en voi tietää, mikäli työn venäjän kielessä oli jotain puutteita, että sillä saralla myös kaikki erinomaisesti.
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<