keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ensilumi


Pietariinkin satoi lunta. Muutama hippunen satoi jo muutama päivä sitten, mutta nyt vasta kunnolla.

Tiedän suurinpiirtein kaiken Suomen säästä - kiitos facebookin. Eipä sillä, ei mua haittaa tänne kuulla miten siellä menee. Edes sään puolesta, sehän on lähes mun lempi puheenaihe ;)

Heti ensimmäiset hiutaleet nähtyäni, en voinut olla hymyilemättä - vaikka omastakin mielestäni oli aivan liian aikaista lumelle - sillä tajusin, että tänään oli monelle ystävälleni se päivä, jolloin he näkivät lunta ensimmäisen kerran

Miltäköhän se mahtoi tuntua?

Ulkona kuuluneista riemunkiljahduksista päätellen ihan hyvältä :)

tiistai 30. lokakuuta 2012

Zolotoe osen-festivaali

Hei kaikki! Täällä sitä on taas pietarissa eloa retosteltu vähän liikaakin. Tänään meidän koululla järjestettiin ulkomaalaisten opiskelijoiden festivaali (samalla jonkin tyylinen kykykilpailu?) "Kultainen syksy", johon osallistui siis ulkomailta tulleita opiskelijoita pietarilaisista yliopistoista. Meiltäkin tivattiin saapuessamme mahdollisia talentteja (kuulemma tunneilla nukkumisen taitoa ei kelpuutettu esityksen arvoiseksi) Normaalisti, näin suomalaisen kyynisyyden silmin, olisin varmaan halunnut jättää koko tapahtuman väliin, mutta onneksi saivat kaverit ylipuhuttua minutkin mukaan...


Siis ihan älytöntä. En edes keksi sanoja. Kilpailun ainakin osittain voittaneet georgialaiset saivat henkeni salpautumaan. Kirjaimellisesti. Kaukaasia - siinä alue, jonne on ihan pakko päästä. Anteeksi, en oikein osaa hehkuttaa, eikä sillä, me suomalaiset emme ole edes kovin hyviä sitä kuuntelemaankaan. Mutta oli siis aivan mahtavaa.

Teki myös mieli käydä ystävystymässä puolen esiintyjistä kanssa ja ihan vaan kysyä, saisiko heidän vaatteitaan ja asusteitaan vähän lainailla :D

Äh en niin kestä. Miten suomi tuntuukin nyt niin ahtaalta.
 
Ainiin - terveisiä luokkamme kiinalaiselta oppilaalta: "Asun pikkuruisessa kaupungissa etelä-kiinassa. Kylässämme on asukkaita 6 miljoonaa"

torstai 25. lokakuuta 2012

Koko perheen Pietaripeli

Pidetään vaikka pieni tunnistusleikki. Seuraavissa kuvissa esiintyvät

- Anna Ahmatovan kotimuseon sisäpihan puutarha
- Aivan ihana ja tosi halpa venäläinen sushi (söisin vaikka joka päivä)
- Venäläistä piirakkaa (jota itseasiassa syönkin joka päivä)
- Venäläistä sampanjaa, hyvää hinnalla 3e/pullo
- Pietari - pohjolan venetsia, siltoja löytyy yhden jos toisenkin laista
- Extremeurheiluväline
- ja kiinnostava kysymys siitä, miksi ylipäätäänsä talot pitäisi maalata uudestaan kattoon saakka, mikäli graffiteja esiintyy vain alapuoliskolla

Yhdistä oikea kuva ja kuvaus toisiinsa.

Väärätä vastauksesta täytyy juoda shotti votkaa - ja oikesta, no, shotillinen votkaa kiitos. 

Ei se riitä

Ulkomaalaisella on Venäjällä vaikeaa.

Ei, en puhu nyt itsestäni. Todistimme tänään tunnilla sarjaa riidan ja turhautumisen sekaisia puhelinkeskusteluja. Jemeniläinen yhteiskuntatiedon opettajamme on asunut venäjällä yli 20 vuotta. Hänellä on venäläinen korkeakoulututkinto, venäläinen vaimo ja pienehköjä lapsia. Koko perhe asuu täällä, mies käy töissä, vaimo hoitaa lapsia kotona.

Yliopisto ei ole maksanut miehelle palkkaa viimeiseen kolmeen kuukauteen.

Mitä kuuluisi tehdä? Epäselvää on, ovatko kaikki venäläiset opettajat saaneet palkkansa. Kuulemma palkkoja on pidätetty muiltakin. Ovat tai eivät, ulkomaalainen on viimeisenä listassa saamassa omiaan. Todennäköisesti joku palkanlaskennassa tai siihen johtavassa prosessissa ottaa rahaa omaan taskuunsa.

Tämmöset jutut vie jotenkin ihmisestä ihan mehut. Itsekin menin jotenkin vähän rikki. Vaikka - se on venäjä ja oikeastaan itseasiassa hyvin suuri osa maailmasta. Kerran ulkomaalainen - aina ulkomaalainen.

Ei hätää, en ajatellut muuttaa blogiani miksikään suureksi yhteiskunnalliseksi kannanotoksi. Jotenkin kerrankin iski todellisuus vähän liian lähelle.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Talvihan se sieltä tulloo

talvitulloo1
hat. from Gostiniy Dvor / shoes. zara / coat. ilona pelli / bag. lumi

Tänään heräsimme ensimmäiseen aamuun, jolloin selvästi huomasi, että yöllä oli pakastanut. Ei täällä muuten vielä erityisen kylmä ole (kokoaikaa) Kuvien hattu toistaiseksi uutukaisuuttaan vain kuvausrekvisiittaa. Mutta ei tästä varmaan kauaa mene, ennenkuin sekin asia muuttuu. Siispä jää hyvästit ulkoilmaparvekejääkaappimme.
Ja ei, en ole jaksanut hommata itselleni jääkaappia laisinkaan. Ja miksikäs - kaalihan selviää hyvin huoneenlämmössäkin :)

höhöhööö väsyttää.


Tekis mieli heittää jotain hyvää pietariläpyskää muttei oikein irtoa nyt.

ÄLKÄÄ UNOHTAKO    K Y S Y Ä !!!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Verikirkolla


coat: agnis b / jewellery: monki / bag: second hand / shoes: zara 

Heii! Katsokaa kuinka hyvä bloggaaja sai taas teille ihan asukuvia aikaiseksi!! :) Hehe. Sain siskoni, hovikuvaajani, räpsimään muutamia otoksia.. Olipa kiva viikonloppu. Söin taas enemmän kuin varmaan viimeisenä kahtena viikkona yhteensä, tein taas vihdoin pietarissa "turistijuttuja" ja join enemmän venäläistä sampanjaa kuin ikinä eläissäni.

Perhe on paras :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Pietarilaisia kirppariostoksia

 
Sachel - n. 680ruplaa eli 17e, kirppari Miko (tai joku vastaava - ligovskiy prospektilla) En voinut vastustaa :( hups hups. Päiväpeitto - 200ruplaa eli 5e, meidän asuntolan läheisestä pienestä kirpparikaupasta..(en todella osaa kirjottaa kadun nimeä latinalaisilla kirjaimilla :D)
 
Siniset kukkakorvakorut - 150 ruplaa eli 3,75e, sama kirppari, Miko, kuin edellisessa
 
JES. Vihdoin taas jotain kuvia. Hahaaa. Olen onnesta soikeana täällä :D
    Koulunkäynti on jotenkin niin rankkaa. En monesti päivisin ehdi vakavissaan tekemään sen lisäksi yhtään mitään. Opettajat vaativat paljon kielitaidoltamme ja työskentelyltämme, eivätkä kiinalaiset opiskelijatoverimme ainakaan auta asiaa. He osaavat aina kaikki kirjojen kappaleet ulkoa (riippumatta siitä, ymmärtävätkö he täysin mitä siinä sanotaan), tekevät aina läksynsä satakertaisina: kirjoittavat vihkoihinsa täydellisellä käsialla ja eri värillä aina Sekä tehtävänannon, että kysymyksen, että vastauksen (ja senkin pidemmin, kuin mitä kirjakaan kertoo).

Hulluja nuo kiinalaiset. 

Itse teen läksyni "huonosti", terveisin opettaja, mutten siltikään ehdi tekemään juuri mitään.

Alkaa tympiä.

Onneksi se ei ehkä ole ihan tällaista sitten yliopistossa... (vaan satamiljoonaa kertaa vaikeampaa - tuun niin lentämään sieltä ulos heti), muttei ainakaan niin yläastemaista kuin tämä valmistava (podfak = podgatovitelnyi fakultet)



Huomen aamulla menenkin sitten Suomen asemalle vastaan ÄITIÄ JA SISKOA

maanantai 15. lokakuuta 2012

Voi pyhä Pushkin!


Musta on samaan aikaan sekä älyttömän siistiä, että hienovaraisesti vinksahtanutta, että luetaan venäjän tunneilla runoja. Yleisesti ottaen oppikirjojen tekstit ovat naurettavan helppoja ja yksitoikkoisia. -joka kappaleessa joku hieman eri niminen tyyppi opiskelee yliopistossa ja tekee joka ilta läksyjä- Kielenopetus etenee hitaasti, kuukaudessa olemme kahlanneet venäjän kuudesta sijamuodosta vasta kaksi...

Mutta silti. Riippumatta kielellisista kyvyistämme, eteemme lykätään tsaarinaikain venäjää - nonniin jeee lets käännetään ja luetaan ja opetellaan näitä runoja ulkoa!


Löysin itseni äsken lukemasta Puskinin runoa ääneen. Vapaaehtoisesti. Uudestaan ja uudestaan.

Varmaan jotain venäläistä mustaa magiikkaa.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Kysykää


DAVAI DAVAI! Mitä vaan - kysykää vaikka jotain mihin en todella tiedä vastausta! Kysykää Venäjästä, kysykää yliopistosta, kysykää asuntolasta, kysykää kavereista, kysykää baareista, kysykää vaatteista, kysykää matematiikasta (pliis älkää kysykö matematiikasta)

torstai 11. lokakuuta 2012

Love in Podfak

asuil1 asuil2 asuil3

Privet!

Huh, ompas jäänyt tämä pietarista kertoilu vähälle. Siksi ajattelin tehdä pian sellaisen "KYSY" postauksen, että pääsette vähän paremmin mukaan tähän elämään.

Mutta sitä ennen ilahdutan teitä vielä pienellä tarinalla siitä, kuinka lempi leiskuu yliopistolla.

Muutama päivä sitten aamun ensimmäisellä oppitunnilla, oveen koputettiin. Sisään astui kiinalainen poika, joka ilmoitti siirtyvänsä opiskelemaan meidän ryhmäämme. Tiesimme pojan hyvin, sillä olimme jo muutaman kerran syöneet samassa seurueessa. Opettaja yritti kysyä pojalta, kauanko tämä oli opiskellut venäjää ja miksi moinen vaihto uuteen ryhmään. Vastauksena hän sai kuitenkin vain kasan kumarruksia ja epämääräisiä katseita. Poikaparkahan oli aivan pihalla! Luokkamme muut kiinalaiset valjastettiin tulkeiksi opettajan ja poikaparan välille, sillä poika ei todellakaan saanut sanotuksi sanaakaan venäjää.

Seuraavan oppitunnin alkuun opettaja oli hakenut dekaanin paikalle ruotimaan asiaa. Selvisi, että poika oli suurinpiirtein anellut päästä osaksi ryhmäämme - vaihtanut tulevan yliopistokoulutuksensa siis ekonomipuolelta humanitääriseen - koska hän oli ihastunut erääseen luokkamme tytöistä. Poikaparan ihastus oli niin suurta, ettei hän halunnut vaihtaa pois ryhmästämme, vaikka hänelle sekä kiinaksi että venäjäksi selitettiin, että mikäli hän jää ryhmäämme, hänen on pakko opiskella kuin hullu, sillä kaikki ryhmässämme osaavat jo suhteellisen hyvää venäjää ja ja hänenkin täytyy päästä kokeista läpi, tai hänet potkitaan pihalle yliopistosta ja lähetetään takaisin Kiinaan. Ja tosiasiassa - hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia selviytyä siitä. Siltikin poika tarrasi kynsillään kiinni pulpettiin eikä halunnut lähteä.

Loppujen lopuksi, suosuttelujen jälkeen poika saatiin dekaanin matkaan, hänen onnekseen. Ja tarkemmin ajateltuna myös meidän. Ja kaikkein eniten ehkä tuon tytön, ihastuksen, joka vaikutti hyvin vastahakoiselta olemaan näin suuren rakkauden kohteena. 

tiistai 9. lokakuuta 2012

Muistatko eilisen?


Terveisiä vuodelta 2009! Pitäis varmaan joskus tehdä joku kokoelmajuttu noista vanhoista asuista. Laiskakärpänen on vaan puraissut. Tai ehkä tarkemmin väsykärpänen.

Pietarista niin ja näin. En ole koskaan suomessa ymmärtänyt, miten ihmiset eivät jaksa bloggailla vähintään kerran viikossa, mutta kummasti täällä ne viikot vierii eikä mitään saa itsestään irti :D

Ehkä joku päivä saan jotain valokuvailtuakin. Ja kirjoitettua.

Greetings from the year 2009!
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<