torstai 28. helmikuuta 2013

Pilkutellen





coat. ilona pelli / shirt. hm / shoes. nelly.com / shorts. old levis

Voisiko se olla? No asukuviahan se tässä pentele! Ompas taas aikaa hilijalleen hipsutellut edellisistä. Lupaan, että tulee olemaan helpompaa nyt kun huomenna (IIIIK) aletaan jo roudailemaan tavaroita ja nukutaan ensimmäinen yö asunnossa keskustassa!

Lähdin tänään mukaan mustavalkohömppäilyyn - pilkuilla tosin eikä raidoilla, koska niitä löytyi huonenaapurin kaapista paidallinen.

Olen jo tavarani pakannut: mistä tätä tavaraa ihmiselle oikeen kertyy? Tulin puoli vuotta sitten kahdella matkalaukulla ja nyt tavaraa on jo ainakin viiden verran. En edes halua tietää, miltä keot näyttävät vuoden päästä... huh.

Vielä täytyy keksiä, miten sniikkaamme nuo tavaravuoret ulos asuntolasta huomenna ja lauantaina, ettei näytä siltä että muutamme pois........ :D Meinaan nimittäin säilyttää ilmaisen asuntolapaikkani pahan päivän varalle.

Nettiä uudessa kämpässä ei ainakaan toistaiseksi ole, yritetään saada joku asentamaan se ensviikon alussa. Että pääsis vähän teille bloggaamaan.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

nyt menee LUJAA

Hei taas pitkästä aikaa! Anteeksi, kuvia on vähänlaisesti. Ja hasardisti valikoituna. Nämäkin olen kalastellut lumiastani yksi kerrallaan lisäten facebookiin (rajaten näkyvyyden vain minulle). Kyllä: se on tosi hidasta ja hankalaa. Sattuisiko kukaan tietämään miten Lumia 920:stä saisi kuvia macille? Vaikka vähän helpommin :D

Muttajuu sitten niihin UUTISIIN.

ME MUUTETAAN!!!! :)))

Mitään tämänsuuntaista ei ollut näkyvillä vielä muutamisen päivä sitten. Olemme rauhassa juhlineet ajalemalla limusiinilla ympäri kaupunkia ja sitten yhtäkkiä meillä onkin jo vuokrasopimus allekirjoitettuna ja avaimet kourassa. Vuokra on tosi halpa, pystyn about jatkamaan pelkillä kelan tuilla elämistä, kuten tähänkin asti. Lottovoittajan olo. Osoiteenakin Kanal Griboedova... Viikonloppuna roudaillaan tavaroita!

En tavallaan voi sanoa muuttavani ensimmäistä kertaa pois kotoa, mutta ehdottomasti ensimmäistä kertaa asuntoon! wohooooooo!!







maanantai 18. helmikuuta 2013

Lökönurkka


Oma nurkka. Mulla on aina ollut jotenkin sellainen vimmattu kolonrakennustarve. Huonekavereilla on jo kauan ollut kolosteluelämääni totuttelua. "Maria, mä en tajua, sä niinkun nukut sun sängys, syöt sun sängys, opiskelet sun sängys ja sit ihan muuten vaan hengaat aina siinä" jepjep. Minä täällä hei.


Teksti ei nyt luista millään, anteeksi siitä. Ollut tässä kaikenlaista ongelmaa terveyden kanssa, lääkärissä juoksentelua, lepäilyä. Kiitos luojan matkavakuutuksen sentään, että saa kivasti juosta yksityisellä, jossa saa englanniksi kertoilla asioitaan, eikä tarvitse änkeä tuonne poliklinikalle kovakouraisten hoitajamummojen passattavaksi. Kaikki kyllä ihan hyvin, ei tarvii huolestua siellä. Pikkuhiljaa alan kuroa koulunkäyntiäni takaisin kasaan, kun empä ole itseäni tässä liiemmin tunneilla nähnyt. Ehkä saisin Suomivisiitinkin jossain vaiheessa ajankohtaiseksi =))

Väsy. Mutta onneksi ensviikonlopuksi on taas tiedossa kaikkea superkivaa! 

torstai 14. helmikuuta 2013

Rakastuneiden päivä



Terveisiä täältä vuorenhuipulta Tänään unohdetaan kuulkaas suomalaiset ystävänpäivät, koska venäjällä Den Ljubljonnih (rakastuneiden päivä)

Niin kuin olen mielestäni teille jo ilmaissut, asun asuntolassa numero 13, joka koostuu pääasiassa ulkomaalaisista. Mukaanlukien itseni tietenkin. Eurooppalaisia vähenemään päin, pääasiassa Montenegrosta, Serbiasta ja Virosta. Laaja afrikanmaiden kirjo löytyy viidennestä kerroksesta, kuudennesta Arabit, kolmannesta latinalainen amerikka ja joka kolkasta kiinalaisia. Unohtamatta tietenkään -stan-maita (Kazakstan, Uzbekistan, Turkmenista njne tms) ja lukemattomia muita paikkoja, joista en edes tiedä juuri mitään.

Voitte varmasti kuvitella, että kulttuurien myllerrys on aika kova.
Mutta suurimmat eroavaisuudet löytyvät näistä rakkausasioista. (oikeastaan lähes ainoat, muuten lähinnä miten morjenstetaan, kätelläänkö naista, kummalle poskelle suudellaan ja montako kertaa :D ...konflikteja näistä syntyy harvemmin)

Oon tullut siihen tulokseen, lähipiirin ja omien kokemusten perusteella, että Suomessa homma on jotekin liekitöntä. Kaikki se rakkauden palo, tuska, mitä olen täällä nähnyt, mitä urotekoja on tytön eteen tehty saadakseen tämä edes lähtemään ulos, rakkaudentunnustukset joita ei silkasta imelyydestä pysty edes lausumaan suomen kielellä, huoneemme lähes jatkuva kukkapuutarha, joita huonekaverini seuralaiset ylläpitävät, täydellinen omistautuminen yhdelle ihmiselle, viis siitä mitä se itseltä vaatiii. Huomaan, ettei täällä oikeastaan etsitä hauskaa treffiseuraa, jonka kanssa hengaillaan ja katsellaan - suurinosa etsii kumppania.

Eikä silloin ole niin väliä pidetäänkö viikonkaan jälkeen edes kädestä.


maanantai 11. helmikuuta 2013

Lempipaikkani Pietarissa: Etazhi

Voi kuinka monta kertaan olenkaan käynyt Loft project Etazhissa (ЭТАЖИ suomeksi (talon) kerrokset) ajatellen teitä, mutta milloin on jäänyt kamera, milloin muistikortti ja milloin mitäkin. Taidekeskus, Pietarin hipsterscenen uusimpia ilmentymiä sijaitsee erään talon SISÄPIHALLA ja sisään päästäkseen on älyttävä mennä, ei suinkaan porttikongista, vaan viereisestä ovesta ja kertoa siinä istuvalle mammalle, mihin on menossa (vaikka nykyisin mamma taitaa olla saneerattu, että siitä kai pääsee jo marssimaan sisään suoraan?) Kerron tämän siksi, että Etazhi on yksi Pietarin siisteistä jutuista, jonne turisti ei varmasti eksy vahingossa. Ja niin on kai tarkoituksin.



Etazhin TERDE. Eikä muuten todellakaan mikään pieni. En malta odottaa kesää, että tuonne pääsee. Siellä kuulemma on iltaisin ihan bileitäkin...



Etazhi koostuu muun muassa näyttelytiloista (joissa taidenäyttelyiden lisäksi näytetään elokuvia, joskus pidetään luentoja), aivan hurmaavasta kahvila-ravintolasta (jossa palvelu on venäläisittäin aivan surkeaa - olen ruvennut miettimään, kuuluukohan se paikan hipster-sceneen?), Hostellista, toimistoista, baarista ja muutamasta taide-kirjakaupasta. Mutta sitten siihen KAHVILAAN:







Niinkuin täällä yleensäkin - ruoka on halpaa! Tuolla on esim tosi hyviä keittoja, 90ruplaa eli vähän päälle 2e, salaatit taisi olla muistaakseni 3-4e, PLOV(pilahvi?) jota rakastan oli sekin vähän alle viis euroa. Tee ja kahvi ovat hyviä. Pietarissa on yleistä, että lähes kaikista kahviloista saa lainattua pelejä ja uskokaa tai älkää, niitä myös pelataan paljon!







Että sellainen paikka! Miltäs näyttää?

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

BLUE room





Eipäs tässä mitään kummoista asua ollut, mutta nuo siniset seinät oli vaan niin psykedeeliset että pakkohan oli kuvailla!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Uudella semesterillä



Sunglasses and tshirt. HM /

 Yliopistolaisten lomat tenttikauden jälkeen ovat loppuneet ja viimeisetkin palailevat takaisin kotikonnuiltaan. Uudet suomalaiset vaihtarit Haaga-Heliasta ja muualta ovat saapuneet viereiseen asuntolaan. Vaikka omaa kevätlukukauttani on kulunut vasta puoli kuukautta, koko fiilis on jotenkin erilainen. En ole enää samalla tavalla "novinka", uusi tulokas, vaan osaan antaa muille neuvoja, missä syö, bailata, shoppailla tai vierailla. Lisäksi olen saanut korvaani kouluslangin, jossa venäläiset sanat pyörivät kaikissa kielissä: Ollaan obshagalla (asuntolalla), syödään stalovajassa (ruokala), ostetaan maitoa magazinesta (kauppa) ja poltetaan kaljaania (sishaa) toivotetaan iltoja alakerran ohraanalle (vartija). 

Ensimmäinen puolivuotinen kului hujakassa täällä Akademicheskayan ympäristössä mallilla koulu-asuntola-kauppa-asuntola-killfish(baari)-asuntola-koulu-asuntola ja sitä rataa. Nyt mielemme halajaa selkeästi enemmän kaupunkiin. 

Muutamassa viikossa olen tehnyt täällä taas enemmän kuin syksyllä sain aikaiseksi muutamassa kuukaudessa! Sen on mahdollistanut pitkälti uusi lukujärjestykseni jossa pitkät ja lyhyet päivät vaihtelevat, sekä kielitaidon parantuminen. 

Kaverit etsiskelevät jo kuumeisesti kämppää keskustasta, jotta ulos lähteminen olisi vaivattomampaa, oma keittiö, joka olisi varustettu uunilla, eikä tarvitsisi pestä vessaa kuin omasta puolestaan. Itse tulen olemaan tulevassa asunnossa vakiovieraana, mutta itse en toistaiseksi halaja lainkaan asuntolasta pois. Minulla on täällä hyvä :) Ehkä ensivuonna sitten.    

maanantai 4. helmikuuta 2013

Nevskoe Dubrovkassa

Heippatirallaa! Terveisiä tällä kertaa Nevan rannalla sijaitsevasta Dubrovkan 5000 asukkaan "kylästä", jota paikalliset itse nimittävät Pietarin laitakaupungiksi. Eikä aivan oikeudetta, sillä iso osa paikallisista opiskelee tai käy Pietarissa töissä.  Noin 50km matka taittui kätevästi metrolla ja marsulla (venäläinen minibussi)

Kävimme siis Kertun kanssa morjenstamassa hänen tuttujaan ajoilta, jolloin hän asusti kylässä muutaman kuukauden. Oli mahtavaa päästä vähän kyläilemään venäläisissä kodeissa (ja nauttimaan vieraanvaraisuudesta, jolla vierailevat opiskelijatytöt syötettiin - useampaankin otteeseen!), kun ei tämä kansainvälinen asuntolani ole sitä paljon mahdollistanut. Viimeisestä noin kaksi vuotta sitten tapahtuneesta vierailusta, paikka oli kuulemma muuttunut paljon. Teitä oli asfaltoitu, vanhoja rakennuksia purettu ja tilalle rakennettu uusi kirkko, mökkejä, taloja ja ostoskeskus.

Itse ihastuin kylän vanhan puolen puutaloihin. Niitä sitten kuvailin, vaikka paikailliset olisivat varmaan toivoneet, että olisin kuvannut uusia ja hienoja alueita, enkä huonokuntoisia rotiskoja, jotka kaikki tullaan purkamaan lähivuosina. Surullista, mutta toisaalta ymmärrän. Huonon kuntonsa vuoksi taloissa ei todennäköisesti ole kovin mukava asua, ja yhdenkin käsiin lahoavan talon täydellinen peruskorjaaminen veisi eliniän. Toivottavasti eivät kuitenkaan hävitä aivan kaikkia puuasuintaloalueita.












Dubrovkassa oli musta tosi mielenkiintoista, että vaikka olen Suomessakin käynyt vastaavan kokoisissa paikoissa, en ole koskaan nähnyt kaduilla niin paljon ihmisiä kuin tuolla! Ja erityisesti lapsia ja nuoria oli paljon. Kavereiden kanssa käveleminen, mihin vuorokaudenaikaan tahansa, on koko alueen harrastus. Siellä mekin, kävellimme kavereiden kanssa: juttelimme, haimme muita kavereita kotoaan kävelemään, katselimme paikkoja. Kävimme myös luistelemassa, missä muutkin parikymppiset nuoret kokoontuvat joka päivä hengailemaan, kunhan töiltään ja opiskeluiltaan ehtivät.

Miten jossain, ns ei missään, voikin olla niin himskatin elävää kyläkulttuuria?? Pakkastakin oli ihan reippaasti, mutta siellä koko kylä vietti rennosti vapaa-aikansa ulkoillen ja mummot juoruillen. Pakko sitä on vain ihailla täältä asuntolasta, jonne itse tunnun kasvavan sieneksi seinälle, koska kauppaankin on liian pitkä matka (200m?)




















Että sellainen reissu! Herätettiin jo nyt närkästystä, kun mentiin vain yhdeksi päiväksi. Ensi kerralla sitten viikonlopuksi. Ja ehdottomasti kesällä, jolloin voi mennä uimaan ja illalla metsässä joka perjantai ja lauantai pidettävään discoon! 

lauantai 2. helmikuuta 2013

Peitto kaulaan ja menox

coat. ilona pelli / shoes. second hand / bag. lumi / scarf. second hand

En tiedä onko jättihuivit nyt jotenkin tosi old hel-looks tai nähty, mutta annetaan tähän asuun vähän rokkenrollia kertomalla teille, ettei kaulassani olevat huivi ole itseasiassa huivi laisinkaan, vaan tulin kiskaisseeni päiväpeittoni aamulla kaulaan.

Enkä kyllä tiedä onko siinäkään niin kovin rokkenrollia... Enivei. Tänään oli hyvä päivä!!! Kävimme luokan kanssa etnografisessa museossa (olen nyt hyvin etno-asuste-inspiroitunut. Lähdempä tästä jonnekkin kirgisiaan tai gruusiaan shoppailemaan), söin mahtavassa pienessä kasvisruokaravintolassa, kävin prismassa ostamassa hyvää pestoa ja sain takaisin kadonneen kulkukorttini (proopuskan) ettei tarvitse enää ruinata joka ovella mahdollista sisään- tai ulospääsyä....

Miinusta toi vähän se, että kuvissakin näkyvän Lumilaukkuni vetoketju hajosi. Ja kyllä: TAAS. Olen jo yhden lumin supermarketbagin vaihtanut samasta syystä ja kyllä pännii. Jopa niin paljon, etten pysty nyt vielä edes suunnittelemaan mahdollisia toimenpiteitä asian hoitamiseksi.

Huomenna näyttäisi olevan jännittävä reissu edessä: Menen näillänäkymin Kertun kanssa käymään yhdessä "kylässä", 50km Pietarista, luistelemaan ja tutun mamman luokse teelle!
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<