lauantai 31. elokuuta 2013

muutama sana blogimaailmasta



Oon lyhyen ajan sisällä lukenut tosi monta postausta koskien blogimaailmaa. Osa on sen hylännyt, osalla taas tuntuu olevan kaikkien aikojen inspis ja joillain taas paha mieli.


Cloudbusted on ehtinyt seurailemaan blogimaailmaa jo kauan.
Vuodesta 2008 blogimaailma on muuttunut todella paljon. (silloin jos sulla oli 100 lukijaa bloggerissa, olit iso. Yli 500 ja olit yksi suurimpia)
Viimeaikoina olen tajunnut, kuinka isoissa mittasuhteissa Suomen blogimaailma jo pyörii. Kuten aina mulla on näistä aiheista ihan liikaakin sanottavaa (tämä teksti oli alun perin neljä kertaa tämän pituinen, mutta jätetään se pois)

Mielestäni on miellyttävää, että entisten muutamien jättiläisten rinnalle on kasvanut monia, entistä tasokkaampia pikkujättiläisiä. Jopa useat pienet blogit ovat huolella toteutettuja ja kauniita.

Nimittäin itseäni lukijana pitkään harmitti Suomen jättiläisten "huono taso", jonka vuoksi ajauduin muutamaksi vuodeksi ainoastaan ulkomaalaisten blogien pariin. Olen sitä mieltä, että jos useat näistä vanhoista jättiläisistä perustettaisiin nyt, ne eivät saisi läheskään samanlaista suosiota. Heillä oli onnenaan se kaikkein paras - ajoitus. Ajoitus on tässä maailmassa kaiken A ja O.
Sitten kun huomasin homman täällä muuttuneen, palasin ja tajusin, luoja kiitos, alkaa taas kirjoittamaan Suomeksi. 

Blogikansan kasvu aiheuttaa kilpailua, kateutta ja pahaa mieltä. Eikä vain blogit, vaan myös lukijakunta kasvaa löydettyään uutta, mieluisampaa luettavaa. Ilkeät anonyymit aiheuttavat pahaa mieltä ja ilkeys ruokkii toistaan, jolloin bloggaajalle tulee paha mieli ja ennen pitkää hän tekee postauksen, jossa avaa tuntojaan anonyymien kommenteita. Blogijättiläisillä on tukalaa, kun he huomaavat, etteivät heidän viikottaiset 300 000 lukijaansa anna homman ollakaan niin yksityistä, kuin he haluaisivat.



Homma paisuu ja "paluuta juurille" ei ole.


Itse ajattelin jatkaa samalla linjalla kuin viimeisen vuoden. En halua enää ruokkia itsessäni kateutta siitä, mitä muut blogeissaan tekevät, tai miten heidän "blogiuransa" etenee. En halua olla henkisessä kilpailussa, kuka kutsutaan minnekin showroomille, kuka kampaajalle, millaisia yhteistyötarjouksia tehdään... (Eipä sillä, että voisinkaan koska olen täällä)
 Löydän sen oman tapani tehdä tätä ja jos se jollekin kelpaa, olen iloinen. Mutta eniten itselleni. :)

PS. Tätä tekstiä ei siis ollut tarkoitus edes julkaista, mutta blogger avuliaasti teki sen eilen yöllä itse 8)

perjantai 30. elokuuta 2013

Sataa sataa ropisee...




rainboots. Wandelei (photo from BRANDOS.fi) / trench. Christopher Kane 

Uskolliset, vuosi sitten ostamani 10 euron Seppälä-citykumpparini kuluivat puhki viikko sitten. Uusia etsiskellessäni olen tutustunut jotakuinkin koko maailman kumisaapastarjontaan. Mikä sinänsä on turhaa, koska marssin kuitenkin kauppaan joku sadepäivä ja ostan ensimmäiset mustat käteen osuvat.

Vuoden aikana olen tajunnut, että kumpparit on paras juttu ikinä.
En näe mitään järkeä lähteä sateella turhaan kuluttamaan paraatikenkiä lätäköihin. Etenkin jos sataa kuin saavista kaatamalla ja tietää jo, ettei se tule hetkeen lakkaamaan.

Olin elänyt uskossa, että fiksuja kumisaappaita löytyy vain söötteinä kukka- tai Hai-versioina... Mutta onneksi mulla oli eilen yöllä ylimääräiset kaksi tuntia selailla kaikenlaisia sadevarusteita. Että tuli tämäkin harhaluulo korjatuksi. Saappaiden lisäksi Christopher Kanen tuhansia puntia maksava trenssisadetakki olisi aika pähee. Ja ehkä jopa vielä päheempi jos siinä olisi huppu.

tiistai 27. elokuuta 2013

Mojka


shirt. hm / jeans. shoes. zara

Tämä iso vaaleansininen kauluspaita (jonka väri on muuten ihan ykkönen - jospa vain olisin ostanut muutama vuosi sitten alennuksista myös normaalikoon) tuo mieleeni meidän kuvisluokan työtakit. Myös ryppyisyydestään. Sinänsä ei haittaa - vietin hyviä aikoja meidän koulun kuvisluokassa. Kivoja muistoja,


Ollaan vietelty aika tiivistä kotielämää pari viimestä päivää. Rahat on ihan finaalissa ja ostettiinkin lähes viimesillä rahoilla hengenpitimiks 5kg perunaa, 3kg porkkanaa, kaali ja pastaa. Ja tämä kaikki noin viidellä eurolla. Niitä ollaan nyt sitten laiteltu jotakuinkin kaikissa muodoissa. (Onneks mulla ei oo instagrammia, se ei nimittäin paljon ruokakuvilla juhlis :D)

Mua aina häiritsee kun vitsaillaan "halvasta opiskelijaruuasta", että syödään makaroonii ja tonnikalaa. Niin kun oli se tuna varmaan sillon 10 vuotta sitten halpaa, mutta eipä vaan ole enää. (Sääli koska se on hyvää, hyvä koska ryöstökalastus)

Vaikka eihän se rahattomuus oikeasti tätä kotieloa paljon häiritsis.. Pietarissa kaikki museot ovat opiskelijoille (venäläisille, mukaanlukien itseni, koska olen sopivasti venäläisen näköinen) ilmaisia. Tai olivat. Nekin muuttuvat 1.9. maksulliseksi... Mutta vielä ehtis kiertää rönyämään muutaman.

Matkalla Kazakstan 2

Eihän matka ollut kuin kuukausi sitten - siis erinomainen aika postata !

Tätä postausta on kovasti viivyttänyt seikka, masennus, siitä että hukkasin yli puolet matkan kuvista. Muistikortin lukija irtosi ennen aikojaan ja tuhosi kortin sisällön. Ei siinä nyt kaikki mennyt, noin puolet vain, mutta ymmärtänette tuskani kadonneista kuvista, jotka nyt tuntuvat olevan "niitä parhaita".

Sellaista sattuu, eikä maailma siihen kaadu. Tärkeämpää on kantaa niitä muistoja pään sisällä.


Näin pitkässä ajassa kerkiää aina kehittämään ns vakiovastauksia. (kuten Mites sun ylppärit meni? No mitäs oot tehny lomalla? Missä sä niinku opiskelet?) "Niin ja mites meni muuten toi Kazakstanin matka? Oliko kivaa?"
Oli kivaa ja hyvin meni :) Kaupungista aloitan yleensä kertomalla, että se on pohjoisessa, aivan Venäjän rajan vieressä. Kaupungissa asuu noin 300 000 ihmistä ja lähin suuri kaupunki on Venäjän puolella oleva Chelyabinsk (3 milj). Kaupunkien välinen etäisyys vastaa jotakuinkin Helsinki-Tampere-väliä.

Käytännöllisemmällä tasolla aloitan kertomaan, että Kostanay on aika samanlainen kuin Venäjä. Määrittely ei kuitenkaan pitkälle kanna, koska oletan ettei kovinkaan moni tiedä, millaista Venäjällä on. Tarkoitan sitä, että siellä on aivan samat neuvosto-kerrostalot ja lähes tismalleen samat tuotteet ruokakaupassa kuin meillä Pietarissakin. Teetä juodaan ja kesällä syödään kylmää borshia. Kaupungissa joka iikka puhuu Venäjää (joka on toinen virallinen kieli kazakin lisäksi).


Eli Madventures-eksotiikan voi unohtaa än yy tee nyt.


Toisaalta, musta oli älyttömän mielenkiintoista nähdä miten Kostanay ei ollut niin kuin Venäjä.
Ihmisten mentaliteetti oli jotenkin aivan erilainen.

Kostanayssa ihmiset ovat tarkkoja ulkonäöstään, siis vielä tarkempia kuin venäläiset (myös tyyli oli parempi kuin Venäjällä). Suomessa ei olla niinkään kiinnostuneita siitä, ovatko toisten ihmisten kengät puhtaat, varpaankynnet kauniisti lakattu, vaatteet kokoajan moitteettomasti silitettyinä ja tukka kammattu joka kerta kun saavutaan rakennukseen sisälle. Alhaisesta palkka ja elintasosta huolimatta ihmiset kaduilla olivat todella huolellisesti pukeutuneita. Vasta Venäjälle lähdettyäni olen itsekin alkanut olemaan näissä asioissa tarkempi. (Etenkin sen jälkeen kun kadulla kolmannen kerran tuli mummo ystävällisesti ilmoittamaan, että sukkahousuissani on silmäpako - joka kiitin ja vakuutin heti menemään kauppaan ostamaan uudet...arvatkaa meninkö)

Kostanayssa puuhökkelit seisoivat suorassa ja ne oli uudelleenmaalattu toisen maailmansodan jälkeen useammin kuin kerran. Pihat (niin kuin puuaidoista sisälle näki) kasvimaineen olivat järjestyksessä. Venäjällä hökkelöt (niitä näkee jo Allegron ikkunasta kosolti) ovat kaikki kuka mihinkin suuntaan vinossa ja aittarakennukset joko romahtamaisillaan tai romahtamisen jäljiltä jätetty niille sijoilleen. Pihamaat ovat täynnä roinaa, ruostuneita autoja, renkaita, lasia ja kaikkea muuta hyödyllistä, joka otetaan varmasti lähivuosina hyötykäyttöön.

Kostanayssa on siistiä. Oikein kuljeskelin siellä etsien roskia keskusta-alueelta... Ihmisiä näytti kiinnostavan, miltä heidän julkisetkin tilansa näyttävät.

Kostanayssa on PALJON lapsia. Herranen aika, että tuntuihin tuo Suomen 1,7 vähäiseltä. Joka ikisen kaupan edessä oli pakko olla vähintään pomppulinna. Joka puistosta ja pää-kävelykadulta löytyi jonkin sortin huvipuisto tai vuokrattavia kävelyvauhtia kulkevia sähköautoja.

Pohjois-Kazakstanissa on litteää.  Näin ensimmäistä kertaa elämässäni horisonttiin saakka peltoa ja peltoaroa. Suomessa häiritsevät metsät, Lapissa kukkulat ja Norjan vuoristot. Oli aika siistiä.



Niin että, mitäs me siellä oikein tehtiin?

Asuttiin Sashan vanhempien luona, joka oli sellainen euroremontoitu yksiö lähiössä. (ei noin pienessä kaupungissa oikein keskustaa olekaan..) Suurimman osan päivistä vanhemmat yöpyivät mummolassa, jolloin meille jäi kahdestaan koko kämppä. Siellä sitten hikoiltiin, koska Kazakstan on parhaimmillaan niitä paikkoja, joissa on talvella -50 ja kesällä +50 astetta celsiusta. Nyt ei onneksi ihan näin paha.

Päivisin hengailimme Sashan kavereiden kanssa, jotka olivat aivan mahtavia tyyppejä. Osaksi se on varmasti pienen kaupungin juttu, osaksi se että Sashan kaltaiset mahtavat tyypit vetävät puoleensa kaltaisiaan... Tapaamani ihmiset olivat todella tuttavallisia ja avoimia. Olin liikuttunut kun jokainen tapaamani henkilö tuli lähtöpäivänä käymään tai soitti sanoakseen moikat (ja antoivat jonkin pienen matkamuiston). Ensi kerraksi mulle on nyt sinne luvattu kaikki mitä jäi tällä kertaa tekemättä kuten vesipuistot ja hevosratsastukset, paintball, metsäreissut ja jurtta.

Ja saivatpa kaverit suostuteltua mut maailmanpyöräänkin. En siis pode mitään erityistä korkean paikan kammoa, mutta sen kapineen nähnyäni olin kyllä vähän sitä mieltä, että voi kuule henkikultaani en tohon reissuun vaihda.... Muuuuutta kun kaikki halusivat ylpeydellä näyttää kaikki kaupungin nurkat ja missä itse asuivat kukin, etten kehdannut hirveän ponnekkaasti taistella vastaan.. :)

Toinen puoli ajasta meni perhettä ja sukua tavatessa. Muutamaan otteeseen kyläitiin Sashan burjaattimummolla ja yritettiin parhaamme mukaan välttyä syömästä jättiateroita...Vaikka kaikki itse tehdyt voit, smetanat, rahkat, pelmenit ja itse kasvatetut vihannekset olivatkin aivan sairaan hyviä. Onnekseni ehdin myös mukaan korealaisille synttäreille juhlimaan tätiä, jossa jokainen piti maljaa nostettaessa päivänsankarille pienen puheen iän merkityksestä (Venäjälläkin yleinen tapa).

Kuvat jäivät puuttumaan retkipäivästä sashlik-grillailuineen leirintäalueella, pyöräretkestä ja kauniista vanhoista puutaloista. Ja tietenkin kaikki ne "yleiskuvat" kaupungista ja itse maailmapyörästä.


Takaisin päin tulin yksin lentäen Chelyabinskista. Sasha saattoi minut lentokentälle yli 6 tunnin bussimatkan, joka oli aika hurja. Satoi aivan saavista kaataen. Niin, että jopa venäläiset kuskit katsoivat paremmaksi ajaa pimeällä hätävilkut päällä hiljaa (!!) Mutta tää ei onneks haitannu meidän kuskia, joka ohitteli näitä autoja tuhatta ja sataa vastaantulijoiden kaistalla... Rajanylityksien sun muiden jälkeen selvittiin hengissä lentokentälle ja lentäen.

Ensi kesänä on pakko tehdä töitä :( vaikka matkustelu olisikin niin paljon kivempaa. Jos aikaa jää, olisi kiva käydä tuolla pyörähtämässä, mutta erityisesti lähteä tutkailemaan, miltä näyttää Baikal-järvi ja burjatian buddhalaiset temppelit.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

All I wanted was you to bee my sweet honey bee


shoes. zara / blazer. second hand / jewellery. lindex / shorts. diy

Vihasin pienenä kun hihojani käärittiin. Heti silmän vältyttyä revin ne heti takaisin, ulottumaan lähes yli peukalon.
Nykyisin en siedä sitä yhtään ja käärin jatkuvasti hihojani yhä korkeammalle ja korkeammalle. Viimeaikoina yleensä jopa niin korkealle kuin vain mahtuu.....

Onkohan tämä joku muotijuttu vai kyllästyinköhän vain likaisiin hihansuihin?

perjantai 23. elokuuta 2013

Kuudenteen kiitos





En ole muuttanut kovinkaan montaa kertaa. Ja usein, kuten pois kotoa tänne muuttaessani, käteen jäi paluun mahdollisuus. Suomessa minulla on edelleen huoneeni, jossa on tavaroitani (Luoja yksin tietää, miksi. Enhän edes näe niitä suurimman osan vuodesta??)

Tänään annoin pois avaimet.

Griboedovan kimppakämppä on nyt virallisesti historiaa. Onneksi lopulliseen muuttopäivään liittyi paljon häslinkiä, etten ehtinyt niin paljon haikailla. Tyhjä asunto näytti kyllä orvolta. Kuin emme olisi siellä koskaan olleetkaan.

Salaa jään kaipaamaan jopa kuudennen kerroksen asunnon hissittömyyttä.
Ei sitä väsyneenä ja nälkäisenä portaita kävele, ellei ole pakko....

torstai 22. elokuuta 2013

Tervetuloa takaisin


shoes. zara / collage. puma / shoes. second hand

Niinpäs se aika vierähtikin hiljaisuudessa

Juttuhan oli niin

Tiedättekö kun monet tuntuvat potevan syys-melankoliaa? No minulla sellaista ei ole.
Itselläni sama eristäytyneisyys maailmasta tahtoo aina kohdentua loppukesään. Loppukesä on edeltää isoja muutoksia. Syksy on lähes poikkeuksetta uuden, erilaisen ajan alku.

Näiden hiljaisten 20 päivän aikana olen
- Etsinyt ja vuokrannut itselleni uuden asunnon
- Tyhjentänyt ihanan kimppakämppämme haikein mielin
- Luopunut tavaroista, joskaan en ilmeisesti läheskään niin monista kuin olisi pitänyt
- Adoptoinut kämppisten tavaroita pitkäaikaisiin lainoihin ja todennut, kuinka vapauttavaa on saada käyttöönsä ihania asioita ja päästä luopumaan niistä tietyn ajan jälkeen. Ehkä kaikkea ei ehkä tarvitsekaan omistaa ainiaaksi, ei edes Länsisaharalaista teeastiastoa
- Muuttanut kaikki tavarat pieneen 20 neliön studioasuntoon ja yrittänyt tehdä luovempia tilaratkaisuja kuin "ängen nämä nyt kaikki vain tänne, toivottavasti kukaan ei katso niitä ikinä"
-  Aloittanut byrokratiaväännön viisumin ja rekisteröinnin uusimisella (Luoja tietää mitäs kaikkea tässä on vielä edessä)
- Katsonut sateessa kun Suomi-jengimme muut jäsenet minua lukuunottamatta karauttivat taksilla pois, lopullisena määränpäänään Moskova
- Sulkeutunut sisälle tuijottamaan ihanaa uutta minitelkkariani, joka kuuluu asuntoni ehkä hiukan liiankin korkeaan vuokraan (opintolainan turvin tuijotan siskoni on noitaa-venäjäksi dupattuna)
- Suunnitellut syksyn pukeutumista tajuten, että rahaa tai tilaa uusiin hankintoihin ei ole.
- Odottanut koulun alkua, että pääsisin vihdoin eroon tästä välivaihe-tilasta. 

perjantai 2. elokuuta 2013

Lomaeläkeläinen



shirt. zara / short. weekday / earrings. poola kataryna

Mistä tietää, että on ollut lomalla pitkään?

Siitä, että pientenkin esioiden hoito on älyttömän vaikeaa. Esimerkiksi puhelimeen saldon lataaminen. Pitäisi lähteä ulos ovesta, ladata saldoa, tulla takaisin.
Jahka ehtisi.

Lomalla tekemistahti on jotakuinkin "asia päivässä", välipäivineen. Töiden ja koulun keskellä hoitelen asioita sutjakkaasti. Huomaamattani saatan yhdessä päivässä tehdä sen, mikä lomalla veisi kuukauden.

torstai 1. elokuuta 2013

Kazakstan 1: juna

Shalam Aleikum, täällä taas! Suuret suunnitelmat bloggailla matkalta käsin jäivät yllättäen väliin... Mikä on hyvä. Kyllä lomalla pitää elää hetkessä eikä jököttää ruutua tuijottaen.



Junamatka lyhyesti: Pietari - Chelyabinsk - Kostanay
Matka-aika: noin 56h

Käytännössä vietimme kaksi päivää junassa Venäjän sisällä, "kupee"vaunussa (4hlö per hytti) ja vaihdoimme Chelyabinskin kaupungissa junaa (oikesti vain vaunua, mutta leikitään että se oli toinen juna, jotta tarina on selkeämpi) jossa loppumatka eli päivä rajaylityksineen "platskart" eli avovaunussa, jossa sänkyjen välissä on vain väliseinät.

Kuvista ensimmäinen tiivistää junamatkustelun aika hyvin.
Samassa junahytissä kanssamme matkusti Ekaterinburgiin saakka (kymmenisen tuntia vähemmän kuin me) tyttö (8v) mummonsa kanssa. Meillä oli paikat yläsängyissä, heillä alhaalla. Junahytissä on vain yksi pöytä kaikille jaettavaksi, jolloin väkisinkin viettää aikaa samassa seurassa, syöden eväitä ja teetä juoden. Venäläiset ovat kivalla tavalla rupattelevaista porukkaa. Tapoihin kuuluu tervehtiä ja kysyä, mihin ollaan matkalla. Mummo, venäläiseen tyyliin luontevasti, syötti meille jatkuvasti itse leipomiaan piirakoita. Eli suomalaiseen junamatkusteluun verrattuna venäjällä ollaan suhteellisen sosiaalisia. Kuitenkin niin, että aikaa ja rauhaa omien varpaiden tuijotteluun riitti.

Juna pysähteli aina silloin tällöin ja asemilla pääsi pariksi kymmeneksi minuutiksi jaloittelemaan.
Asemajaloitteluun kuuluu muuten oleellisena osana jäätelö. (kukapa olisi arvannut?) Laiturilla seisoskelleilla oli lähes poikkeuksetta kaikilla jäätelö kourassa. Joka asemalla.


Vinkki junamatkustamiseen Venäjällä: Ota mukaan jatkojohto. 
 Junissa on pistorasia aina neljälle henkilölle. Jatkojohdolla pystyimme lataamaan tietokoneen akkua jatkuvasti häiritsemättä alempana nukkuvaa (jonka pään yläpuolella pistorasia oli). Itsestäänselvästi mahdollistaa myös useamman sähkölaitteen käytön yhtäaikaisesti.


Transsiperiasta
Monet (ainakin mun tutut) ovat sanoneet unelmoivansa tai ainakin suunnittelevansa tekevän ns transsiperian matkan eli junamatkan venäjän halki Moskovasta Vladivostokiin (ja siitä pidemmälle Aasiaan. Matka kestää noin kymmenen päivää. Itse en lähtisi moista matkaa suosittelemaan muussa tapauksessa kuin, että junaa käyttää puhtaasti kulkuvälineenä, eli matkan tarkoituksena on todellakin MENNÄ junalla esim Kiinaan. Ihan tosi, ei siellä junassa tapahdu mitään jännää, eikä se ole mikään hupiretki vaan suurin osa tekee parin päivän matkan kotiin pari kertaa vuodessa.
Juna, lentämisen sijaan, on sinänsä mielestäni ihan hyvä vaihtoehto. Ja halvempi.

Joskin kesähelteellä tuo avovaunu voi olla, noh, lämpöinen ja muutaman päivän jälkeen aromit ovat vähän muhineet... Mutta kyllä sillä perille pääsee ! :)
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<