maanantai 28. lokakuuta 2013

Kun mielessäin elän sut uudestaan




earrings. Topshop

Syksy oli itse herra suuri runoilija Pushkinin lempivuodenaika.
Hän rakasti syksyä, sillä silloin, pimeydessä ja harmaudessa, ihminen herää pohtimaan itseään ja olemmassaoloaan.

Voisin allekirjoittaa tämän. Loppukesä tarkoittaa lähes aina uutta, johon on jo syksyn loppuun mennessä ehditty tottua. Silloin on aikaa ajatella, oliko tämä nyt sittenkään niin hyvä juttu.

Voin hyvin kuvitella, että juuri pimeässä syystihkussa on tehty lähes kaikki tämän maailman mestariteokset.

Itse en alkanut vielä kirjoittaa runoja, mutta suosittelen kaikille samaa urakkaa, jonka suoritin viime viikonloppuna - kietoutua läppärin kanssa peiton alle ja käydä läpi  k a i k k i  valokuvat.
Myös, ja erityisesti, ne nolot. Ja turhat. Ja ennen kaikkia ne, joita ette olisi koskaan tullut katsoneeksi tai halunneet katsoa.

Teki hyvää katsella, missä sitä ollaankaan oltu ja muistaa, miten tähän päädyttiin.


Nauttikaahan syysmyrskyistä ja niiden tuomasta pakollisesta toimettomuudesta!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Huono päivä


edit// vaihdoin kuvan vanhempaan, parempaan. ei pahenneta ärsytystä enempää sentään.... 

pommiin nukkuminen, se siitä koulupäivästä
kahvimaito loppu
ärsyttävä tihkusade sellaisessa tuulessa, että sateenvarjo vain riesana
kengät hiertää
printtifirman tätsy kertoo, että muistikortissani on virus, se niistä oppimateriaaleista
kahlaan sateessa kirjastolle pariksi tunniksi
unohdin - on sanitarnyj den - kirjasto kiinni
auto heittää kurat päälle
istun iltaruuhkassa kotiin tupla-ajan kuin kävellen

Ja nyt, illalla, en enää keskity. Vaikka yrittäisinkin ottaa kirjan käteen ja lukea, kuulisin vain kiroilua pääni sisällä. Ärsyyntymisen taso päivästä, joka alkoi muutoinkin huonosti, on niin korkea.

Yritin kokoajan tsempata ja olla miettimättä pikkuhiljaa kasautuvia vastoinkäymisiä (niiden muiden päälle, joita on kerääntynyt myös aikaisempina päivinä) .... Koska onhan se nyt kovin tehotonta velloa ärsytyksessä, mitä tapahtui äsken, vaikka päivä ei ole vielä edes ohi.

Nyt ainoa vaihtoehto on hukata viimeisetkin tunnit vetämällä peitto korviin ja toivomalla, että huomenna on uusi, erilainen päivä.

Millä keinoilla te psyykkaatte itsenne irti ärsytyksestä päästäksenne eteenpäin?
Vai ostatteko mielummin kassillisen lohturuokaa, peittokorviin-metodilla? Vai ajatteletteko Afrikan nälkäisiä lapsia ja löydätte sisäisen voiman "No eihän tämä oikeastaan olekaan mitään"..?

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kumpaan suuntaan sinä käännyt ulko-ovelta?

Tiedättekö tunteen, kun samanaikaisesti tuntee elävänsä kahta elämää?

Tunnen, että minulla on tällä hetkellä kaksi eri elämää. Olen niissä erilainen ihminen ja ne sisältävät erilaisia päämääriä, eri ihmisiä ja ne sijoittuvat eri kaupunkeihin tänne Pietariin.

ELÄMÄ I
Toinen elämästäni sijoittuu Pietariin, mutta se rajautuu ulko-ovestani vasemmalle: Marinskiteatterille, Suudelmien siltaan Moikan yli, siitä Työn aukiolle, Neva-jokeen ja Vasilinsaareen. Se on sen elämän kaupunki.

Siihen elämään kuuluvat Pietarin valtionyliopisto, kolleegat luokkahuoneissa, kiinnostavia ajatuksia yhteiskunnasta ja oikeuden roolista siinä, tuomioistuinjärjestelmästä ja lainsäädännöstä. Siihen kuuluu koukeroinen kieli ja aina selkäpiissä hiipivä tunne, etten osaa ilmaista itseäni niin kuin haluaisin tai muutenkin fiilis Onkohan multa mennyt jotain ohi.

Se elämä on hyvin venäläinen. Siinä elämässä olen ulkomaalainen. Enkä vain kielen ja kansalaisuuden tasolla vaan myös iän. Olen muita noin kolme vuotta vanhempi. Minulla on enemmän elämänkokemusta ja näkökulmia, mutta ymmärryksen ja sosiaalisuuden tasolla olen lapsenkengissä. Minulla on kavereita, mutta he ovat enemmänkin kolleegan tasolla. Juttelemme kevyesti helpoista teemoista, kotikaupungeista, opiskelusta ja vapaa-ajoista.

Siinä elämässä olen paljolti muista riippuvainen. En tiedä, missä luokkahuoneet ovat, tai edes ymmärrä niiden numerointia lukujärjestyksessä, tiedä mistä seuraavassa seminaarissa puhutaan, tai mitä dokumentteja minulla pitäisi olla. Sitä elämää painostaa stressi ja pelko siitä, että mitä jos kaikkensa antaminen ei riitäkään tai entä jos jään jostain paitsi.
Toisaalta sillä elämällä on paljon annettavaa. Ja ennen kaikkea mahdollisuuksia. Se elämä vasta alkoi, siitä voi vielä kehkeytyä mitä vaan. Ja se on kutkuttava ajatus.

ELÄMÄ II Ja sitten se Toinen elämäni. Sen määrittäminen onkin hieman hankalampaa. Se kulkee etuovestamme oikealle, kohti Nevsky Prospektia. Nappaa matkalla mukaansa Kanal Griboedovan asunnon, Dumskayan rokkibaarit ja kulkee läpi hauskojen kahviloiden, metroon ja punaisella linjalla Akademicheskayalle, Polytekniselle yliopistolle.

Siihen elämään kuuluvat kaikki läheiset kaverit. Asuntolan latinot, kaverit ekalta puolelta vuodelta, miljoonat smalltalk-tuttavuudet koulusta, keskustelu, jonka huikkaat jotakuinkin tuhat kertaa päivässä, viiden metrin välein "Privet! Mitä kuuluu? Mulleki hyvää. Mites opiskelu? Aijaa, niin mullakin, vaikeeta. No joo mut kiva nähdä! Törmäillään taas moi!", muut Pietarin suomalaiset, coutch surfing-tapahtumat ja tietysti ne kaikkein läheisimmät ystävät.

Siihen elämään kuuluu istuminen kylässä tai kahvilassa, kuka kahvilla, kuka kaljalla,.. Jauhaminen opiskeluista, yliopistosta, juoruaminen muiden naimisiinmenoista, syvälliset keskustelut elämästä. Toisena osana käyminen kiinnostavissa paikoissa, etsien uusia kahviloita ja ruokapaikkoja, museoita ja leffoja. Toisaalta päämäärätön vaeltelu.

Siihen elämään liittyy myös Venäjän ymmärtäminen kokonaisuutena, suhteessa Suomeen, ja muihin maihin. Maan tapojen ja yhteiskunnallisten ongelmien tarkkailu. Tässä elämässä olen osa yhteisöä, joka on ihmistyypeiltään, kansalaisuuksiltaan ja elämänkokemuksiltaan monipuolinen ikään katsomatta.

Sitä elämää leimaa vapaus. Ja huolettomuus. Kuin sen mottona olisi, ollaan tässä ja nyt, koska huomisesta ei tiedä. (kuka päättää muuttaa pois kotiin, uuteen asuntoon, tulee siirretyksi Moskovaan, tai aloittaa vaativan työn tai muista syistä lakkauttaa ylim. vapaa-aikansa)

Siinä elämässä tuntee kuitenkin olevansa aina jollekin velkaa. Velkaa aikaansa kaverille, jolle ei ole soittanut pitkään aikaan tai jonka viestiin ei ole elämältä1 vastannut, itse elämälle1, koska elämän2 tuoma vapaus ei sinänsä ole prioriteetti tai tuleville lupauksille joita tietää tekevänsä muille ja itselleen vastaisuudessa. Joo tänne täytyy tulla uudestaan, meidän täytyy nähdä, sun täytyy tulla meille joskus käymään…



Elämieni suhde toisiinsa on hauska. Uppoudun yhteen, enkä edes muista toista. Kelluin viimeiset kaksi viikkoa täysin uppoutuneena elämään1.
Saatoin mietiskellä velkojani elämässä2, mutta ne eivät tuntuneet lainkaan ajankohtaisilta. Aivan kuin olisin miettinyt Suomea, jonne tällä hetkellä viisumittomana en edes pystyisi matkustamaan.

Tänä viikonloppuna palasin menneeseen ja hukuin taas päiviksi elämään2, kaivattujen ihmisten seuraan kääntyen jatkuvasti ulko-ovestani oikealle. Koko yliopisto ja sen tuomat asiat olivat niin kaukaisia, että aivan kuin ne olisivat eri maassa.

Nyt on kuitenkin aika pakata taas laukut ja palata takaisin toiseen kaupunkiin. Ja kääntyä ulko-ovesta aina vasemmalle.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

pääministereita, kissoja, kevytuntuvaa ja autottomia cityamiksia...


coat. uniqlo / dress. second hand / boots. galary /bag.

Ajatuksia viikonlopunaloituksesta

- Sen yhden jumalan kerran kun päätät aamulla oikaista koipiasi hieman pidempään, etkä saavu yliopistolle ajoissa, missaat herra pääministeri Medvedevin vierailun, etkä pääse hänen kanssaan kuvaan. (Opiskeli ja opetti roomalaista oikeutta mun yliopistolla. Muita kuuluisia oppilaita Putin ja Lenin) Tää oli niin karma.

-  Moskovaan muuttaneet suomijengiläiset saapuivat vierailulle. Voi, miten tunnenkaan, ettei Pietari ole sama ilman heitä.... Moskova on tehnyt heihin lähtemättömän vaikutuksen - kaksi on ymmärtänyt ainakin sen, että ainakaan sinne he eivät halua jäädä. Maailmassa on toisinaan vaikea löytää oma paikkansa, siispä ehkä hyvä alku on keksiä, missä sitä ei ainakaan halua olla.
Ihanaa viikonlopun verran päästä nauttimaan seurasta, jota olin niin kovin ikävöinyt.. :) Mikään ei lataa niin hyvin pattereita, kuin kaivattujen kavereiden seura. 

- Kävin moikkaamassa Sashan sedän asianajotoimistolla Dasha-kissaa. Toimiston lihavaa ihanaa kattia. Kyllä jokaisessa toimistossa kuuluisi olla kissa. Itseasiassa joka paikassa kuuluisi olla kissa.

- Kevytuntuvatakit on oossom. Musta kaikilla pitäis olla tämmönen. Viileällä käy hyvin takista, kylmässä villakangastakin alla ja sisällä neuleen tilalla. Ja toimii muuten aivan sairaan hyvin. Ja on lämmin. Miten oon elänyt ilman tätä?

- Kotiin kävellessäni törmäsin Pietarilaisiin autottomiin cityamiksiin. Auton puute ei näyttänyt haitannevan, pojat päristelivät jalkaisin ja huudattaen musaa isosta kannettavasta kajarista. Luovaa toimintaa. Arvostan.

- Tilasin itselleni asoksen alesta kenkiä koko vuodeksi välttääkseni jokavuotisen virhearvioinnin. Käytän mustia bootseja ja nilkkureita ympäri vuoden, mutta niitä myydään nahkaisina ja hyvinä oikeastaan vain syksyllä. Keväisin, kun on vielä pahimmat loskakelit ja talvi on kuluttanut jo kenkävarastot pois, kaupoissa on myynnissä vain värikkäitä tennareita, flipfloppeja tai valkoista mokkanahkaa. Että ei tämä hulvaton alekenkäostoskoriclickailu tänä aamuna ollut mitään hallitsematonta vaan ihan tarkoin harkittu juttu. Juujuu.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Täällä jälleen

Todettakoon, että tämän postauksen laitto on musta todella noloa. Noloa siksi, että juuri vähän aikaa sitten julistin että, EN postaa tänne kuvia instagrammistani.

Ja tässä sitä ollaan...
Enkä itsekään kelpuuta selitystäni, että kaikki koska lumia perkele ja sen uusi facebooksovelluspäivitys (koska sitä kautta siirrän kuvia macilleni - älkää kysykö)


Mutta jos joku tästä väärydestä huolimatta haluaa kuulla, miten täällä menee, täältä pesee:


Peilikuvaan en keksi mitään selityksiä. Laitetaan se vaikka tämän nolouden kruunuksi ;)

Venäläinen sushi on juttu, josta en ole ihan heti valmis luopumaan. Taisiis ollenkaan. Paluumatkalla iltakirjastolta nappasin mukaani läheisestä sushinoutopaikasta tämmöset setit, yht. noin 15e. Hyvällä halulla jaettiin Sashan kanssa. Ylikin olisi jäänyt, siis jos me ei oltais me, koska ei meiltä jää mitään yli.. ikinä :D


Mummu ja vaari kävi täällä :) Tuli kuitattua kiva viikonloppu, vähän irti arjesta Marinski-teattereineen.
Tykkään muutenkin käydä baleteissa, mutta erityisen paljon olen tykännyt niistä täällä. Tanssijoiden sulakkuutta en osaa kommentoida, vaan muhun puree enemmän mahtipontiset ja kirjaimellisesti henkeäsalpaavat lavasteet ja konkreettisempi ote juonen viemiseen eteenpäin. Suosittelen!

Tämmösen läpyskän antoivat yliopistolta. Viimeinkin kuljen kaikista porteista, как белый человек (kak belyj chelovek), kuin valkoinen ihminen!
Tämä hyvä, sillä fakulteetilla tuleekin päivittäin oltua aamukymmenestä noin iltakahdeksaan/yhdeksään. No, sanotaan, hyvinä päivinä ;) (luennot kello neljään ja sitten kirjastolla)
Opiskelu on ensisijaisesti työlästä. Mielestäni on aika selkeä ero, onko opiskelu milloinkin vaikeaa vai työlästä. (esim. historian luku työlästä, matematiikka vaikeaa)
Kieli tuottaa omat ongelmansa, eikä aika tunnu riittävän sen ja itse opiskelun setvimiseen. Käytännössä tarkoitan siis sitä, että vaikka ymmärrän tekstiä hyvin, en saa siitä helposti rakennettua kokonaisuuksia. Mikä ei ole kauhean kiva kun yrität hahmottaa Venäjän oikeusjärjestelmää. Joka päivä luon uuden "ohjelman" ens viikolle, lähinnä mitä opiskella ja minä päivänä, mutten ehdi/jaksa tehdä läheskään kaikkea. Ja kasa kasvaa. Ja tammikuu lähenee, jolloin tää koko roska täytys saada tentittyä.
Mutta jottei keskityttäisi vain niihin ikäviin juttuihin, täytyy sanoa, että tykkään olla yliopistolla. Ei kävisi mielessäkään, etteikö tämä olisi juuri oikea paikka minulle.


Vietettiin Sashan kanssa meidän merkkipäivää Ferma-nimisessä ravintola/kahvilakonditoriassa Heinätorin laidalla. Ajatus tähän lähti oikeastaan siitä, että vaadin saada päästä treffeille. (=minä laittaudun nätiksi, sinä ostat kukat ja kerrot missä tavataan ja keksit yllätyksen mitä tehdään) Halusin treffeille, koska mua jäi harmittamaan, ettei oikeastaan ehditty deittailemaan.
Ja nyt mekin alettiin sitten tapailemaan, kerran kuussa :) weee.


Kuva kotimatkaltani yliopiston kirjastosta. Olen päättänyt säästä riippumatta kävellä aina kotiin sen 4km. Opiskelu koettelee istumalihaksia aivan tarpeeksi muutenkin.
Olin kuvitellut, ettei minun tarvitsisi kävellä yliopistolta pimeässä kotiin ennen sysitalvea. Vaan ehei.
Mutta ainakin on kaunista. Iltaisin tuuli saattaa olla kova ylittäessäni Vasilinsaarelta kotiin Neva-joen.
Mutta se on sitä opiskelijaelämää :) Ettäs semmonen elämänvaihe edessä. Pyhä kolminaisuus minä - nenä - ja kirja.

torstai 3. lokakuuta 2013

Четверть (Chetvert) 1

Viime viikonlopun kirppari+suunnittelijatjakaupatänkivättännemyöspromoamaanomiatuotteitaan myyjäisistä.

Tästä tulikin nyt vähän lyhyempi tarina kuin mitä piti.
En aseella uhatenkaan löydä niitä lukuisia kuvia, joita olen Четверть (Chetvert)-"taidekompleksista" ottanut.
Chetvert = suom. "neljännes, vartti"

Eipä sillä, että sinne palaaminen olisi suurikin juttu.... Paikka sijaitsee meiltä lähes kirjaimellisesti kivenheiton päässä. Eli tulemme palaamaan tänne vielä konkreettisemmilla esimerkeillä :P





  Четверть (Chetvert) 
osoite: Переулок Пирогова, 18 (Pereulok Pirogova, 18) 
lähin metro: Sadovaya, Admiraltejskaya
http://vk.com/projectquarter (venäjäksi, kääntäkää vaikka googlella :)


Jos vertaa Chetvertiä toiseen "saman alan" keskukseen Етажи:n (Etazhin), Chetvert on uudempi, keskeneräisempi ja tapahtumien osalta paljon aktiivisempi.

Viimeviikonloppuiset markkinat pidetään joka kuukauden viimeinen sunnuntai. Tai ainakin näillä näkymin on ilmoitettu.... Viime kuussa väitettiin, että joka kuussa pidetään "free market", mutta konsepti oli päässyt jo kuukaudessa hieman uudistumaan. Pietarilainen elämäntapa - pitää olla zen.

Muita tapahtumia, joita olen ollut todistamassa
- Sisäpihalla (etupihalla?) suurimmat kojut Pietarin Ravintolapäivässä
- Kahden päivän muotitapahtuma  Pietarilaisille, Moskovalaisille ja Kiovalaisille suunnittelijoille.
- Viime lauantaina Omenoiden päivä. Myynnissä karamelloituja omenoita, luomuomenahilloja, mehuja, piirakoita.. Omenateemaisia koruja ja vaatteita.
- Kahvipäivä. Opetusta kahvihifistelyyn
- Pop up crocs-myyjäiset  (luoja varjelkoon tätä kaupunkia)

Näiden lisäksi nopealla nettisivujen selauksella löysin pingisturnajaiset, bileitä ja sisäskeittaamista.
Ja klassisen kaavan mukaan kompleksissa pidetään myös luentoja, master classeja ja (paljon) keikkoja. Myös kauppoja löytyy vintage-putiikista trendivaatteisiin ja käsintehtyihin saippuoihin.




Tällasissa paikoissa kuitenkin kiteytyy se, mitä kovasti Pietarissa arvostan. Nuorten yrittelijäisyys.
Mullakin on monia kavereita, jotka oli sitä mieltä, että haluavat olla oman itsensä pomo. Sitten he ottivat, menivät ja perustivat kuka anticafen (maksat ajasta, jonka vietät, kahvi ja keksit ilmaisia), ketkä hostellin, kuka kielikoulun, kuka järjestää bileitä ja kuka tuo aitoja Lacosten paitoja maahan rekalla ja myy niitä Vkontaktessa. Myös suurin osa Chetvertissä toimivista kaupoista ja merkeistä, ovat nuoria ja aloittelevia yrityksiä.

En sano, että olisi nuorten oma vika, ettei Suomessa ole tälläistä. Mutta täytyy nostaa hattua ja ymmärtää, miten suuri kilpailuetu näiden nuorten ihmisten draivi tälle maalle on.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

kilpikonnakaula


coat. second hand / scarf. monki / shirt. lindex / shoes. jeffrey campbell

Ollaampas täällä nyt tylsää pukeutujaa. Mutta tehän tiesitte jo - en ole erityisen värikäs.
No okei, persoonaltani sillöin tällöin, mutta mustapukeutuneisuus kulkee meillä suvussa (moi äiti :))
Piristi nyt sentään edes huvi!

Ilmat pääsivät jääkylmenemään aivan liian nopeasti. En olisi millään halunnut aloittaa aivan heti supertoppautumista.

Kuitenkin ne enemmän säätiedotuksia seuraavat ihmiset kuin minä ovat jo juorunneet Suomesta, Kazakstanista ja Moskovasta päin, että ensi viikolla pitäsi lämmitä hieman :)
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<