tiistai 13. lokakuuta 2015

Syksyjuttuja!


Mites se aika taas tuolla tavalla vierähti? Viimeisen todella selkeän ajatuksen blogiin liittyen muistan muutaman viikon takaa täytyy muistaa kirjoittaa Viipurista! Mutta kai se on vähän niin kuin viesteihin vastaaminen. Ensin olet huonossa paikassa kun se tulee, vastaan ihan just, ja sitten unohdat koko asian. Taidan kyllä olla ainoa, joka on näin vastuuton. *vaivautunut nauru*

Juuri kun olen päässyt kehua retostelemaan ympäri Allegrojunia, että mullapas ei ole kalenteria, niin nyt mulla sitten on kalenteri. Ollaan aika nopealla aikataululla matkalla ojasta allikkoon tässä opiskelija-aktiivielämässäni. Sinänsähän menee tosi hyvin - opiskelu vaan häiritsee. Tai tarkemmin ottaen ei häiritse. Koska en opiskele. Ja SE on huono juttu.

Kanttarellikausi loppui jo. Ja se on harmi. Ehdin ostaa niitä vain kaksi kertaa mummolta metron edestä (en ole edes nähnyt, että niitä myytäisiin jossain muualla). Kanttarellit on vaan niin hyviä. Ja niistä nauttii niin pienen hetken. Ensi syksynä (vannon) lähden sienimetsälle, ettei ihan heti loppuis.



Venäläiset on mahtavia. Päätin tossa muutama viikko sitten yhtenä kylmänä syysyönä (ennen kuin lämmitys meni päälle), että haluan järjestää meidän ELSA:n (juristiopiskelijajärjestön) local groupille bileet, joissa tutustuttaisiin toisiimme ja saatais mukaan uudempia jäseniä. Tuumasta toimeen ja bileet olivat lauantaina.

Niin siitä, miksi venäläiset ovat mahtavia. Järjestin 35 nuorelle opiskelijalle lakiopiskelijalle alkoholittomat bileet, eivätkä varatut paikat edes meinanneet riittää! Mutta muutama peruutti niin saatiin onneksi kaikki halukkaat kuitenkin mukaan. Ja sisäänpääsykin oli maksullinen, ettei ollut ilmaista ruokaakaan! Kreizi. 

Oli tosi hauskaa. Ja hei - järjestin jotain! Wohoo! Ja tein noita lippunauhoja varmaan 12 tuntia yhteensä...

Olen myös löytänyt sisältäni sen suomalaisuuden kipinän, mitä tulee asioiden organisoimiseen. On aika paljon raskaampaa järjestää bileitä yhdelle illalle Venäjällä kuin suunnitella kokonainen viikonloppu porukalle Suomessa. Ja tässähän oli vasta todella lyhyt oppimäärä. Yleensä kaikki suunnittelu täällä on sellaista kyhäämistä, jolloin isoa osaa suunnitelmista ei koskaan kukaan toteuta. Kunhan puhutaan ja kaikki ovat samaa mieltä, että olishan se tosi siistä. Ja jos niin järjestämisen taso on sellaista koulun nyyttärimeininkiä. Tullaan kaikki paikalle, katotaan mitä kaikki toi ja sitten mietitään mitä tehdään. Mutta toisaalta, kukaan ei odotakaan koskaan mitään kovin vimpan päälle. Säätö kuuluu asiaan ja silloinkin kaikilla on aina hauskaa!

Ja siksi paikoin oli raskasta saada ihmiset tajuamaan, että tällä kertaa hoidetaan tämä homma vähän eri konseptilla. Onneksi oppiminen on prosessi, joka ei lopu koskaan. Puolin ja toisin. 

Että kyllä tuon kaiken eteen ne muutamat unettomat yöt jaksaa!

Tämä yliopistoaktiivi lähtee muuten ylihuomenna Georgiaan. Ja arvatkaapas huviksenne, minkä organisaation matkaan....

1 kommentti:

  1. Молодец! К гречке, видимо, уже полностью привыкла, не многим она нравится :)

    VastaaPoista

Acta est fabula, nunc plaudite!	
<