tiistai 17. helmikuuta 2015

Kevyitä löylyjä

Vladimirskayan kimppakämpässä alkaa taas hiljaiselo. Taisiis jos sitä Venäjällä on olemassakaan. Viimeksi tässä muutama tunti sitten paloi sulake ja samalla sähköt puolesta asunnosta, eikä se enää syttynyt vaikka kuinka renkutin sitä kytkintä. Mummeli tulee sitten miehensä kanssa sitä huomisaamuna selvittämään. Sääli, että sähköttä ovat juuri ne strategisesti tärkeimmät kohteet eli keittiö (onneksi on kaasuliesi) ja kylppäri. Mutta tää on niin tätä. Sähköongelmat seuraavat mukanani maasta ja asunnosta toiseen.

Muuta ajankohtaista ! Seuraamme on liittynyt uusi kämppis ! Nyt juristin ja ekonomin seuraan liittyi insinööri. Mahtavaa. Vielä kun jonnekin kaapinnurkkaan saataisiin lääkäri (ja sähkömies) pyörimään niin olisi aika löymätön jengi. Sellainen supersankaripoppoo, tiedättehän.

Ja ostin muuten maatuska-nuken Gostinyj Dvorista. En ollut suunnitellut tuollaisen hankkimista, mutta tämä yksilö oli vain hurmaava. Koska eihän sitä nyt voinut ostaa mitään peruskukkahuivista, koska näen niitä niin paljon. Nyt haluaisin rynnätä etnografiseen museoon metsästämään, mitä Venäjän kansaa hän edustaa.


Tässä viimeisen viikon aikana olemme nauttineet vieraista. On ihanaa saada tulijoita Suomesta ja nähdä taas vanhojen ystävien kesken. Myös siksi, että vieraiden kanssa tekee asioita, joita muuten ei Pietarissa koskaan tekisi. Paras juttu ehdottomasti oli viime viikon mummobanja! Varsinkin kun eihän sitä olla kuin vasta 2,5 vuotta suunniteltu julkisessa banjassa (eli venäläisessä saunassa) käymistä. Ero on eniten siinä, että banja on kosteampi kuin sauna, eikä niin kuuma. En ole Suomessa mikään hirmusaunoja, mutta tämä oli varmasti elämäni paras saunakokemus. Kyseinen banja sijaitsi Mytninskaya ulitsalla ja maksoi 150 ruplaa tunti. Banja oli (kuulemma, en varmistanut tätä edes internetistä, jotta otetaan tämä vaikka sellaisena kansantaruna, jollei se olekaan totta) yksi Pietarin vanhimpia. Ja täysin puulämmitteinen.

Uimahallien yleiset saunat eivät voisi olla kauempana tätä banjaa. Tunnelmaltaan ehdottomasti lähempänä jotain turkkilaista kylpylää (muualla en ole käynyt kylpyilöissä)... Ostettiin, niin kuin tapaan kuuluu, koivuvihta. Olisi saanut kuustakin tai tammea. Mutta pääasia on se, että ilman ei mennä. Menimme banjalle myöhään, joten emme valitettavasti ehtineet olla löylyissä erityisen kauan. Mutta luonnollisesti ehdimme kyllä syödä. Pyyhkeet päällä mussutimme juustoa, ruisleipää ja suolattua kalaa oluen kanssa, luonnollisesti. Saunan pukutila koostuu tuollaisesta valkoisista puupenkeistä, joihin ripustetaan vaatteet ja sitten kun otetaan vähän taukoa löylystä, palataan hieman juomaan teetä ja juoruamaan muiden kylän mummojen kanssa. Ja sitten takaisin banjaan.

Banja tekee sielulle hyvää.

Suosittelen!
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<